Säveltäjä, kirjailija ja muusikko Moses Pergament (1893–1977) on erikoisuus sekä Suomen että Ruotsin musiikkihistoriassa. Huolimatta laajasta tuotannosta, johon kuuluu useita oopperoita, kamarimusiikkia, satoja lauluja, orkesteriteoksia, konserttoja, oratorioita ja kuoroteoksia, hänen musiikkiaan esitetään hyvin harvoin. Vain muutama kamarimusiikkiteos on levytetty, ja orkesteriteoksista vain "Den judiska sången" ja Sergei Djagilevin Ballets Russes -yhtyeelle sävelletyn "Krelantems och Eldeling" -baletin pohjalta työstetty sarja on julkaistu levyllä. Pergament muistetaan myös korkeatasoisena musiikkikriitikkona, mistä todistavat sellaiset kirjat kuin "Retkiä musiikin maailmassa" ja "Svenska tonsättare". Mielikuvitukselliset, yleistajuiset ja runolliset kirjoitukset toivat Pergamentille mainetta siinä missä hänen sävellyksensäkin, ja hän oli ensimmäisten joukossa avaamassa ruotsalaisten korvia Euroopan uudemmalle musiikille.
Miksi näin värikäs persoonallisuus on siis jäänyt muiden musiikkielämän vaikuttajien varjoon, sekä Suomessa että Ruotsissa? Pitkällisiin selityksiin menemättä voi todeta, että Pergament kärsi antisemitistisistä hyökkäyksistä uransa alkuvaiheessa – ja ulkomaalaissyntyisenä myös hänen ruotsalainen identiteettinsä kyseenalaistettiin. Vasta vuonna 1945 hänet valittiin Föreningen Svenska Tonsättaren jäseneksi. Toinen selitys voisi olla se, että hänen musiikkiaan on vaikea luokitella, eikä se useinkaan vastannut vallitsevia suuntauksia: hänen varhaiset teoksensa olivat Ruotsin oloissa innovatiivisia, kun taas hänen myöhempää estetiikkaansa ei luultavasti pidetty tarpeeksi modernina, sillä Måndagsgruppenin ihanteet alkoivat Pergamentin elämän loppuvaiheessa tulla lähes yleismaailmallisiksi.
Muutama sana on sanottava säveltäjän yhteyksistä kotimaahansa. Moses Pergament syntyi ruotsinkieliseen juutalaisperheeseen Helsingissä. Hän muutti Ruotsiin ja haki Ruotsin kansalaisuutta aikana, jolloin juutalaisista ei vielä voinut tulla Suomen suuriruhtinaskunnan täysivaltaisia kansalaisia, mutta koska suuri osa hänen perheestään jäi Suomeen, hän matkusti säännöllisesti takaisin synnyinmaahansa. Mielestämme Pergamentia on hänen ansioidensa perusteella pidettävä yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä ruotsinkielisistä suomalaissyntyisistä säveltäjistä, mutta historiankirjoitus ei ole toistaiseksi ollut tällä kannalla. Väitteelle on kuitenkin vahvoja perusteita, alkaen jo siitä, että Pergament on ainoa suomalaissyntyinen säveltäjä, jolla on ollut järjestelmällistä yhteistyötä maailmankuulun Sergei Djagilevin ja tämän Ballets Russes -seurueen kanssa Pariisissa. Hänen tilausteoksiinsa kuuluu muun muassa Gaspar Cassadolle, kuuluisalle sellistille sävelletty sellokonsertto, Nobel-palkitun Nelly Sachsin librettoihin kirjoitettuja oopperoita, satoja lauluja, laaja orkesterituotanto, kuoroteoksia, kamarimusiikkia ja paljon muuta. Vain muutama teos on levytetty, ja niin kauan kuin Pergamentin musiikkia ei ole saatavilla levytyksinä, hänen uudelleenarviointinsa säveltäjänä on vaikeaa.
On myös syytä korostaa Pergamentin humanismia ja osallistavaa ihmiskäsitystä. Juutalaisena hän joutui elämään antisemitististen hyökkäysten kanssa, ja ulkomaalaisena hän ei Ruotsiin muutettuaan voinut koskaan tuntea olevansa täysin hyväksytty ruotsalaisena. Hänen ihmiskäsitystään kuvaa hyvin tummaihoisen amerikkalaislaulajan konsertin arvostelu vuodelta 1947:
"Taiteessa ihonvärillä ei ole ratkaisevaa merkitystä. Luojan kiitos. Niille, joilla on sielua, lahjakkuutta ja teknistä osaamista, kenttä on avoin. Jokainen ihminen ja jokainen valtio, joka pyrkii rajaamaan taiteen alueita piikkilangalla, pitäisi leimata rikolliseksi todellisen inhimillisyyden nimissä."
Moses Pergamentin osallistava ihmiskäsitys näkyy rikkaasti myös hänen musiikkiteoksissaan, joissa eri kulttuurien vaikutteet sekoittuvat hyvin vapaasti ja innostavasti. Pergamentia voi mielestämme pitää myönteisenä esimerkkinä sellaisesta suomenruotsalaisen kulttuurin edustajasta, joka ymmärtää vähemmistöjä ja niiden erilaisia tilanteita suhteessa yhteiskunnan enemmistön.
* * *
Kompositören, skribenten och musikern Moses Pergament (1893-1977) är en udda fågel i både finsk och svensk musikhistoria. Trots en omfattande musikalisk produktion, inklusive flera operor, kammarmusik, drygt hundra sånger, orkesterverk, konserter, oratorier och körverk, framförs hans musik ytterst sällan. Av hans orkesterverk har endast "Den judiska sången" och en svit baserad på baletten "Krelantems och Eldeling", komponerad för Sergei Djagilevs Ballets Russes, getts ut på skiva. Pergament är också ihågkommen som en musikkritiker av rang, vilket böcker som "På vandring med Fru Musica" och "Svenska tonsättare" vittnar om. Pergaments fantasifulla och poetiska texter gjorde honom beryktad, och han var bland de första att öppna Sveriges öron för den nyare musiken i Europa.
Varför har en så färgstark personlighet hamnat i skymundan i både Finland och Sverige? Utan att gå in på längre förklaringar utsattes Pergament för antisemitiska påhopp tidigt i sin karriär - och som utlandsfödd fick han även sin svenska identitet ifrågasatt. Det dröjde till 1945 innan han valdes in som medlem i Föreningen Svenska Tonsättare. En annan förklaring kan vara att hans musik är svår att kategorisera och inte sällan gick stick i stäv med rådande trender: hans tidiga verk var nyskapande med svenska mått mätt, medan hans senare estetik förmodligen inte ansågs tillräckligt modern i tider då Måndagsgruppens ideal fick allt större inflytande.
Ytterligare några ord om tonsättarens band till sitt hemland. Moses Pergament föddes i en svenskspråkig judisk familj i Helsingfors. Han flyttade till Sverige och ansökte om svenskt medborgarskap vid en tidpunkt då judar ännu inte kunde bli fullvärdiga medborgare i Storfurstendömet Finland, men eftersom en stor del av hans familj stannade kvar i Finland så reste han regelbundet tillbaka till sitt födelseland. Vi anser att Pergaments meriter gör honom till en av de viktigaste svenskspråkiga finskfödda tonsättarna av sin generation, men historieskrivningen har än så länge varit en annan. Det finns dock starka skäl för detta påstående, såsom det faktum att Pergament är den ende finskfödde tonsättaren som fått en beställning av den världsberömde Sergej Djagilev och hans Ballets Russes i Paris. Bland beställningarna märks en cellokonsert för den berömde cellisten Gaspar Cassado, operor med libretti av Nobelpristagerskan Nelly Sachs, hundratals sånger, en stor orkesterproduktion, körverk, kammarmusik och mycket annat. Endast ett fåtal verk har spelats in, och så länge Pergaments musik inte finns tillgänglig som inspelningar kommer det att vara svårt att omvärdera honom som tonsättare.
Pergaments humanism och inkluderande syn bör också framhållas. Som jude fick han leva med antisemitiska attacker, och som utlandsfödd kunde han under lång tid inte känna sig helt accepterad som svensk efter flytten till Sverige. Hans människosyn illustreras väl av en recension från 1947 av en konsert med en mörkhyad amerikansk sångerska:
"I konsten spelar hudfärgen ingen utslagsgivande roll. Gud ske lov. För den som har själ, begåvning och tekniskt kunnande är fältet här fritt. Varje person och varje stat som söker inhägna konstens domäner med taggtråd bör i den sanna mänsklighetens namn stämplas som brottslig."
Moses Pergaments inkluderande inställning återspeglas också i hans musikaliska alster, som blandar influenser från olika kulturer på ett mycket fritt och inspirerande sätt. Enligt vår åsikt kan Pergament ses som ett positivt exempel på en representant för den finlandssvenska kulturen som förstår minoriteter och deras varierande situationer i förhållande till majoritetssamhället.
* * *
Composer, writer and musician Moses Pergament (1893-1977) is an unusual personality in both Finnish and Swedish music history. Despite his extensive output, which includes several operas, chamber music, a hundred songs, orchestral works, concertos, oratorios and choral works, his music is rarely performed. Only a few chamber works have been recorded, and of his orchestral works only "The Jewish Song" and a suite based on the ballet "Krelantems och Eldeling", composed for Sergei Djagilev's Ballets Russes, have been released on CD. Pergament is also remembered as a music critic of the highest calibre, as evidenced by books such as "På vandring med Fru Musica" and "Svenska tonsättare". Pergament's imaginative, educative and poetic writings earned him a reputation, and he was among the first to open Swedish ears to the newer music of Europe.
So why has such a colourful personality been overshadowed, both in Finland and Sweden? Without going into lengthy explanations, Pergament suffered anti-Semitic attacks early in his career - and having been born abroad, his Swedish identity was also questioned. It was not until 1945 that he was elected a member of the Society of Swedish Composers. Another explanation could be that his music is difficult to categorise and often did not reflect the prevailing trends: his early works were innovative by Swedish standards, while his later aesthetics were probably not considered modern enough, as the ideals of the so-called Monday group became predominant in the latter part of Pergament's life.
A few more words about the composer's links with his homeland. Moses Pergament was born into a Swedish-speaking Jewish family in Helsinki. He moved to Sweden and applied for Swedish citizenship at a time when Jews could not yet become full citizens of the Grand Duchy of Finland, but as a large part of his family remained in Finland, he travelled regularly back to his country of birth. We believe that Pergament's merits make him one of the most important Swedish-speaking Finnish-born composers of his generation, although he is not recognised as such to date. There are, however, strong grounds for this claim, starting with the fact that Pergament is the only Finnish-born composer to have had systematic collaboration with the world-famous Sergei Djagilev and his Ballets Russes company in Paris. His commissions include a cello concerto for Gaspar Cassado, the famous Catalan cellist, operas written to libretti by Nobel Prize winner Nelly Sachs, hundreds of songs, a large orchestral output, choral works, chamber music and much more. Only a few works have been recorded, and as long as Pergament's music is not available on recordings, reassessing him as a composer will be difficult.
Pergament's humanism and inclusive attitude should also be emphasised. As a Jew, he had to live with anti-Semitic attacks, and as a foreigner, he could never feel fully accepted as a Swede after moving to Sweden. His view of humanity is well illustrated by a review of a 1947 concert by a African-American singer:
"In art, the colour of one's skin is not decisive. Thank God. For those with soul, talent and technical skill, the field is open. Any man and any state that seeks to delimit the domain of art with barbed wire should, in the name of true humanity, be branded a criminal."
Moses Pergament's inclusive approach to humanity is also richly reflected in his musical works, which blend influences from different cultures in a very free and inspiring way. In our opinion, Pergament can be seen as a positive example of a representative of Finnish-Swedish culture who understands minorities and their differing situations in relation to the majority in society.
