© Ilpo Vainionpää

© Ilpo Vainionpää

 
 

Hietsun Paviljonki on kunnostettu osin talkootyön sekä lahjoitusten voimin kansalaisjärjestöjen ja kaupunkilaisten käyttöön Töölön omaksi kylätaloksi. Uimarannan vanha pukuhuone- ja kahvilarakennus palvelee nyt tapahtuma-, kokous- ja juhlatilana sekä tarjoaa työhuonetiloja vuokrattavaksi. Paviljongin monitoimisaleissa kansalaiset, yhdistykset, järjestöt, seurat sekä yritykset voivat järjestää erilaisia tapahtumia kokouksista ja syntymäpäiväjuhlista konsertteihin ja startup -tilaisuuksiin.

Yleishyödyllinen kiinteistöosakeyhtiö osti Hietarannan vanhan kahvila- ja pukusuojarakennuksen Helsingin kaupungilta 12.12.2013. Kiinteistöosakeyhtiön ovat yhdessä perustaneet kaupunginosayhdistys Töölön kaupunginosat Töölö ry ja paikallislehteä julkaiseva Töölöläinen Oy.

Vuonna 1930 kaupungin rahatoimikamari päätti rakentaa suosiotaan valtavasti kasvattaneelle uimarannalle suuren pukusuojan, johon mahtuisivat 1000 henkilön vaatteet. Rakennuksen suunnitteli Helsingin pitkäaikainen kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher. Suuren suosion vuoksi rakennusta laajennettiin molemmista päistään jo vuonna 1939 Taucherin suunnitelmien mukaisesti. Alunperin vahtimestarit ottivat vastaan uimareiden vaatteet ja nostivat ne pitkien hakasten avulla roikkumaan katonrajaan kiinnitettyihin ripustuskoukkuihin.

Vuonna 1957 paviljonki vuokrattiin Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidien Naisjaostolle. Vuokraehtona oli, että yhdistys muuttaisi rakennuksen länsipään kesäkäyttöiseksi kahvilaksi omalla kustannuksellaan. Kahvilasuunnitelman piirsi arkkitehti Teuvo Lindfors. Vuonna 1962 kahvilan yhteyteen toteutettiin pergolalla katetut terassit sekä sisä- ja ulkotiloihin avautuva kaksipesäinen takka. Tässä yhteydessä myös julkisivua muutettiin niin, että rannanpuoleiset portaat kahvilan kohdalla jäivät sisätiloihin ja ulko-ovi siirrettiin julkisivun tasoon.

Rakennus kunnostettiin uuteen käyttöön vuosien 2014–15 aikana. Arkkitehtisuunnittelusta vastasivat arkkitehdit Tristan Hughes, Lennart Lang ja Ville Ylönen. Näistä viimeksi mainittu laati Aalto-yliopistossa diplomityönään rakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelman, jota hyödynnettiin jatkosuunnittelussa. Hankkeen rakennustoimikunnan muodostivat Dos, TkT, arkkitehti Heikki Kukkonen; prof, TkT, arkkitehti Panu Kaila; sekä yliarkkitehti Liisa Tarjanne. Rakennusprojektin valvonnasta ja toteutuksesta vastasivat TkT, DI Kari Avellan ja rak.mestari Kaj Holmberg, Suomenlinnan hoitokunnan entinen rakennuspäällikkö.

Puurakennuksen pääjulkisivumateriaalina on säilytetty ja kunnostettu vanha peiterimalaudoitus. Rakennus on lämpöeristetty vanhasta julkisivusta sisäänpäin. Uusien toimintojen vaatimat muutokset julkisivussa on pyritty sovittamaan rakennuksen arkkitehtuuriin mm. huomioimalla yläikkunoiden muodostama linja ja vanhat puulistoitukset. Julkivisun vetovoimaiseksi visuaaliseksi elementiksi sommiteltiin kuvataiteilija Riitta Nelimarkan serigrafiasarja painettuna valaistuille lasilevyille.

Rakennuksen sisätilat on muutettu palvelemaan kylätalon toimintoja. Ne sisältävät toimistohuoneita, aulatilan, kaksi salia sekä wc-tilat. Sisätilat jakaantuvat aulatilan ympärille kahteen siipeen. Sekalaiset eri vaiheissa rakennetut väliseinät on purettu ja uudessa pohjaratkaisussa tähdätään tilojen käytön joustavuuteen. Korjauksessa on kunnioitettu rakennuksen säännöllisestä rytmistä ja puurakentamisen detaljeista muodostuvaa arkkitehtuuria ja tunnelmaa.

Piha ja liittyminen ympäristöön on suunniteltu niin, että uudet toiminnot eivät peitä näkymiä imaranta- ja puistoalueella ja sallivat alueella liikkumisen entiseen tapaan. Helsingin yleiskaavassa 2002 Hietaranta on osa Helsinginniemen länsirannan yhtenäistä virkistysaluetta. Hietaranta on lisäksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta, jolle tapahtuvat muutokset tulee tehdä niin, että alueen kulttuurihistoriallisia, rakennustaiteellisia tai kaupunkikuvallisia ominaispiirteitä ei turmella. Eteläpuolen puusto ja nurmialue on säilytettty ja kunnostettu niin, että ne muodostavat yhdessä rakennuksen julkisivun kanssa rauhallisen julkisen alueen. Eteläjulkisivun uusi esteetön sisäänkäynti mahdollistaa saapumisen rakennukseen kadun suunnasta. Rakennusta ympäröivät komeat männyt on pyritty säilyttämään ja tontilla sijaitsevat kivi- ja betoniterassit kunnostettu.

© Väinö Kannisto - Kaupunginmuseo

© Väinö Kannisto - Kaupunginmuseo

© Mikko Keski-Vähälä

© Mikko Keski-Vähälä

© Erling Sommerfeldt

© Erling Sommerfeldt