Turvaton kritiikki to 6.6. klo 19

“Aikakautemme on kritiikin omin aikakausi, jolle kaiken on alistuttava.”

— Immanuel Kant: Puhtaan järjen kritiikki 1781

“Tehdään vielä selväksi mitä kritiikki ei ole. Se ei ole tsemppaamista, sparraamista tai fasilitointia. Se ei ole minun fiiliksiäni, sinun lohtulauseitasi, hänen pakahtunutta sydäntään, meidän lauluesityksiämme, teidän hoivaanne tai kiitospuheita heille. ”

— Herman Raivio: Turvaton tila 2024

“Turvallinen tila on allegoria ajan hengestä tai ajassa liikkuvista virtauksista. ”

— Herman Raivio: Turvaton tila 2024

“Vaikka järki tekee ihmisen, tunne johdattaa häntä”

— Rousseau: Lettres de Deux Amans, Habitans d'une petite Ville au pied des Alpes 1761

“Sentimentaalinen runoilijan laita on täysin toisin. Hän reflektoi kohteen häneen tekemää vaikutusta ja liikutus perustuu ainoastaan reflektointiin, johon hän siirtyy ja johon me hänen mukanaan siirrymme.  ”

— Friedrich von Schiller: Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta. 1795

“Kaikkialla sentimentaalisuuden löyhkä”

— Herman Raivio: Turvaton tila 2024

“Vihan ja suuttumuksen suhteen on päinvastoin. Liian voimakas taipumus näihin inhottaviin tunteisiin tekee ihmisestä yleisen pelon ja kammon kohteen, joka olisi mielestämme metsästettävä sukupuuttoon sivistyneestä yhteisöstä, niin kuin villit pedot.”

— Adam Smith: Moraalituntojen teoria 1759.

“Voi sitä, jolla ei ole yhtään ystävää, sillä hänen vihollisensa jakavat hänelle oikeutta
Voi sitä, jolla ei ole yhtään vihollista, sillä minä tulen olemaan hänen vihollisensa tuomiopäivänä. ”

— Carl Schmitt: Ex captivitate salus. Erinnerungen der Zeit 1945/47

“Kansa tarvitsee ulkoista vihollista, yksilö vastustajia.”

— Herman Raivio: Turvaton tila 2024

“Ei pidä koskaan aliarvioida yleisön kykyä haistaa kaukaa jätös, oli sitten kyseessä taideteos tai kritiikki”

— Herman Raivio: Turvaton tila 2024

Tasan 300-vuotta sitten syntynyt Immanuel Kant julisti aikanaan valistuksen, järjen aikakauden, kritiikin aikakaudeksi.

Oma valveutuneisuuden aikakautemme, tämä loukattujen tunteiden aikakausi, on nyt julistettu sentimentaalisuuden löyhkän aikakaudeksi.

Meidän myöhäissyntyisimpien aikamme on nimittäin jättänyt kritiikin turvattoman ja riitaisen tilan lopulta kokonaan taakseen keskittyäkseen nyt identiteettien vaalimiseen ja traumojen hoitamiseen.

Tai näin ainakin väittää viimeinenkö (?) kirjallisuuskriitikko, tai ainakin viimeinen mohikaanin omannut punkkarisetä, raivoisa Herman Raivio agonistisissa esseissään, joista tämä tunnettu holokaustiharrastaja tulee kiistelemään Hietsun Paviljonkiin sinne saapuneen kriittisen massan ja kriittisen toiminnanjohtajasedän Markku Koivusalon kanssa.

Tule siis tuntemaan suuria tunteita, vihaa, suuttumusta, loukkaantunutta katkeruutta kun kaksi ”väkivallan ylisukupolvisen miesketjun” edustajaa kommunikoivat aggressiivisesti.

Ja ennen kaikkea tule valistumaan ja valveutumaan kun kaiken jo kokeneet sedät selittävät vihdoin mistä oikein on kyse kritiikissä, wokessa, kommunikaatiossa, etiikassa, naiskirjoituksessa ja nautinnassa, nuorisokulttuurissa, representoimattomassa joukkohaudassa, betonissa ja monessa muussa asiassa.

Tarjolla on paljon muilta anastettuja lauseita ja kokeilua siitä kuinka typerä saa olla.

Mukana myös peilaaja, auktoriteetti, nauraja, kärsimätön ja piiloironikko.

Kaikki tämä ja paljon muuta siis Hietsun akatemian kirjallisuusillassa torstaina 6.6.2024, klo 19.

SISÄLTÖVAROITUS: Keskustelussa voi ilmetä erittäin häiritseviä ajatuksia ja asioita. Turvallinen tila taataan osallistujille vain fyysisesti. Mahdollisesta henkisestä romahduksesta järjestäjät eivät ota vastuuta.

Tilaisuuteen on vapaa turvaton pääsy!

Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ryn & Hietsun paviljonki

Striimaus: Anders Pohjola

Keskustelu katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalla

Striimausta ja kanavaa tukee Koneen säätiö @KoneenSaatio

Tervetuloa!

Kuva:

Kipeät asiat su 28.4 klo 17.15

“” On näet niin, Sokrates, että kun ihmistä hipoo lopun ajatus, hän alkaa pelätä ja huolehtia asioista joista ei ennen ole välittänyt […] Ja hän näkee kaiken tämän yhä selvempänä edessään, vanhuudenheikkouttaan tai koska hän on jo lähempänä tuonpuoleista. Hän on täynnä epäilyksiä ja kauhua, hän tutkii ja tarkastelee, onko tehnyt jollekulle vääryyttä. Jos hän löytää elämästään monia vääryyksiä, hän säpsähtää unestaan vähän väliä hereille niin kuin lapset ja elää kauhistuksen ja pahojen aavistusten vallassa. Sillä taas, jolla ei ole mitään vääryyttä tunnollaan, on aina luonaan suloinen toivo, hyvä vanhuuden hoiva.””

— Kilpikauppais Kefalos Platonin Valtiossa.

“Ei pahinta on sitten kun ei enää usko eikä toivo, mutta rakastaa yhä”

— Sirpa Kähkönen 36 uurnaa

“Kannan juomauhreja ja rintojani lyön, käsin hakkaan / Posket punoittavat terävien kynsien raapimista tuoreista verinaarmuista /Läpi elämäni tuskanhuudot / Sydäntäni ruokkivat / Vaatteeni pellavaiset säikeet suru / Hävittää riekaleiksi / Ja poven poimut puvun rinnuksissa / Sileiksi lyö iloton tuska. ”

— Hautalahjoja tuova piikojen kuoro Aiskhyloksen tragediassa Hautauhrin tuojat (Choēfóroi)

“Kurkkuuni on kaadettu uurnakaupalla tuhkaa. Olen niellyt hiekkaa, lasia, sementtiä, olen niellyt kumia, lyijyä, painolastia, olen niellyt aikakapselin, marsalkan lantin [...] Oksennan kaiken pakkosyötetyn, oksennan pakottamisen katkeran liemen, vitsat, ruoskat, vihan, oksennan viime vuosisadan, niin että käännyn ympäri, sisäpuoli ulos, katsokaa kaikki, samaa meissä kaikissa on, mustunut sisus makaa lattialla vyyhtenä. ”

— Sirpa Kähkönen 36 Uurnaa

“Kun ravitseva maa saa juoda liikaa verta / Niin koston hurme hyytyy, paakkuuntuu / Kaamea raivo saastuttaa syyllisen / Tauti sikiää hänen sisällään”

— Hautalahjoja tuova kuoro Aiskhyloksen tragediassa Hautauhrin tuojat (Choēfóroi)

“Mehu hyrisee meissä, se on vahvempaa kuin veri.”

— Sirpa Kähkönen 36 uurnaa

“Mutta se pukki, jonka arpa määrää Asaselille, jätettäköön seisomaan elävänä Herran eteen. Sovitettavat synnit pantakoon sen kannettaviksi. Sitten se ajettakoon Asaselin luo autiomaahan.”

— 3. Mooseksen kirja 16:10

“Kun sanotaan syy, se tarkoittaa, että on löydetty joku, jolle annetaan kannettavaksi karu, kulmikkainen, rautainen ies. Hän on syypää. Syypään niskaan pannaan ies ilman pehmittelyjä tai lieventäviä asianhaaroja. Sellaisia ei ole! Ja syynpään on anottava virhettä anteeksi eri instansseista. Anteeksiantoa ei tule. Perusasetus on, että virhettä ei saisi tapahtua. Sitä pitää pelätä. Jos se tapahtuu, sanotaan: piä kippeenäs! Eli pidä kipeänäsi. ”

— Sirpa Kähkönen 36 uurnaa

“Sua, onneton, ah, mikä mania iski?
Mikä demoni vinhaa vinhemmin
tuli askelin, armoton, ankara niin,
kävi kimppuun onnesi koiton?”

— Kuoro Sofokleen Oidipuksessa.

“Nyt ei maailmankuvaa eikä kaikkitietävää enää ole. On järjestelyveturi 346. Ja muita vetureita, ja vankivaunuja. ”

— Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa

“Manan mahdit, te hallita saatte. Hänkin saapuu kyllä, kun täyttyvät aika ja määrä: lainaa ainoastaan, en lahjaa, teiltä nyt pyydän […] Hiljaisuuden halki he nousevat viettoa jyrkkää polkua keskellä yön hämäryyden ja sankkojen usvain. Melkein saavuttaneet olivat he jo maan yläpinnan, kun peläten hänen jäävän ja tahtoen puolison nähdä lempijä katsoi taakse”

— Ovidius: Muodonmuutoksia: Orfeus ja Eurydike

“Minä käännyn katsomaan, tietenkin käännyn, ei se ole uhmaa, se on kirjoitettu meihin, siksi me olemme ihmisiä, että tahdomme tietää, katseemme seuraa uteliaana liikettä, niin meidän soluihimme on kirjoitettu.”

— Sirpa Kähkönen 36 uurnaa

Kipeät asiat piätään kippeenäs, hiljaisuuden valtana, koukkuisina kirjaimina vatsalaukussa tai sitten ne kirjataan perunkirjoitukseen hautalahjoina, kaadetaan kurkkuun tuhkana, oksennetaan ulos ja leivotaan vielä kerran taaksepäin katsovan uuden leikin kielen kammariksi.  

Sunnuntaina 28.4 Hietsussa tapahtuu kirjallinen katabasis kello 17:15 kun Hietaniemen hautausmaan kupeessa puhutaan hautalahjoista, vainajien lepyttelystä, muistosta ja sovittelusta, väärässä olemisen perinnöstä, kohtaloista, sitruunantuoksuisen Pledin mummoista, kohtuuttomista äideistä, riittämättömistä tyttäristä, illegaaleista ukeista ja muista hätähien ja tervan hajuisista syntipukeista.   

Puhutaan väärässä olemisen historiasta ja siitä voiko vääryyden kokemukset hyvittää vain tuho.

Puhutaan oikein kipeästi, niin että sattuu luihin ja ytimiin ja perkele periksi ei anneta ennen kuin kaikki on pistetty matalaksi.

Vieraana Hietsun kirjallisuusillassa on nimittäin Finlandia voittaja Sirpa Kähkönen puhumassa kirjastaan 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia yleisön ja toiminnanjohtaja Markku Koivusalon kanssa.

Tulkaa siis Hietsuun kaikki syylliset, siellon paljon muitakkii!

Tarjolla myös kahvetta, pullaelttaa ja vertakin sakeampaa mehua.

Eikä niistä mittee pyyetä!

Keskustelu kello 17:15 mutta sitä ennen voi samassa salissa nauttia Klassisen Hietsun sunnuntai konsertissa kello 15.

Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ryn & Hietsun paviljonki

Striimaus: Anders Pohjola

Keskustelu katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalla

Striimausta ja kanavaa tukee Koneen säätiö @KoneenSaatio

Tapahtumaa tukenut myös Helsingin kaupungin kulttuurin edistäminen

Tervetuloa!

Vangittu elämä su 24.3 klo 17.30

“Mysteeriopeissa sanotaan, että me ihmiset olemme eräänlaisessa vankilassa, josta emme saa vapauttaa itseämme emmekä karata pois”

— Sokrates Platonin dialogissa Faidon

“HEIDO! Mun on pakko. Anteeksi mun on päästävä pois. On niin väsynyt itekki. Tiijän mitä tulee käymään jos en rauhoitu. En vaan voi. Mulla pelottaa itiäki mitä oikeen teen. Mä en tiedä mitä teen. Haluan pois. En ole hullu vaikka ajattelen kuolemaa. ”

— Sanna 13-vuotta lähtiessään sijaisperheestä

“Elämät, jotka ovat ikään kuin niitä ei olisi ollutkaan olemassa, elämät, jotka säilyvät vain koska törmäävät yhteen sen vallan kanssa, joka halusi tuhota ne tai ainakin pyyhkiä ne pois. Elämät, jotka palaavat meille vain useiden sattumien vaikutuksesta, nämä ovat pahamaineisia elämiä. ”

— Michel Foucault: Pahamaineiset elämät 1977

“Toi ihmisten suhtautuminen muhun, se on ollut mulle kova pala. Et mun pitää enemmin todistaa joka suunnassa, et mä tuun niinku hyväksytyksi. Että on sellanen rasite ollut läpi elämän. Tai sitte ihmiset ei uskalla lähestyä mua, ku ne on vaan kuullu musta”

— Paula 2020

“Rikollinen (le délinquant) erottuu lain rikkojasta (l’infracteur) siinä, ettei hänen luonnehtimisessaan keskeistä ole niinkään hänen tekonsa vaan elämänsä [...] Laillinen rangaistus kohdistuu tekoon, rangaistustekniikka taas elämään ja siten tuon elämän vähäisimpien ja pahimpien puolien uudelleen muodostamiseen tiedon muodossa. Sen tehtävänä on muuntaa sen seuraukset ja täyttää sen puutteet pakkotoimien käytännöillä. ”

— Michel Foucault: Tarkkailla ja rangaista 1975.

“Kylvöksenne kantaa paskaista hedelmää yhteiskuntaan Ista Laitisenkin kohdalla […] Jäljestä päin olette jatkaneet rikollista menettelyä elämässäni, muun muassa hulluksi mustaamalla minua ennen aikojaan ennen kuin olen sitä ollutkaan. Näin tuhonneet ajallisen elämäni perusteellisesti niin että ei voi koskaan mitään tästä kunnollista tulla.”

— Pakkolaitosvanki Ista Laitinen 1969

“”Konsertit? Taidenäyttelyt? Oot saanut turpaan kymmenen vuotta mutta tuu katoon tänne tauluja.” ”

— Paula 2020

“Tietoa vankiloista julkaistaan vähän, se on yksi yhteiskuntajärjestyksemme salatuimmista alueista, yksi pimeä osa elämäämme. Meillä on oikeus tietää, me haluamme tietää. Tämän takia yhdessä viranomaisten, asianajajien, toimittajien, lääkärien, psykologien kanssa, olemme muodostaneet Vankiloiden informaatioryhmän.”

— Jean-Marie Domenach, Michel Foucault ja Pierre Vidal-Naquet: Vankiloiden informaatioryhmän julistus 1971

Onko maailman onnellisimmassa maassa myös maailman onnellisimmat ja tasa-arvoisimmat naisvangit?

Ja minkälaista tämä naisvankilan ja naisvankien elämän onni on?

Onko se sukupuolitettua onnea ja erilaista onnea kuin miesvankien onni?

Kestääkö se koko elämän ja juontuuko se onnellisesta lapsuudesta?

Vai onnekkaista tapahtumista?

Vai onnekkaista yhteiskunnallisista suhteista?

Vai kenties onnellisesta väkivallasta?

Vai onnellisesta sukupuolielämästä ja rakkaudesta?

Saako pahalla edes olla onnea? Ja kuka on paha nainen?

Vangitusta elämästä ja elämän vankilasta puhutaan Hietsun akatemiassa, kun vieraana on toimittaja Sonja Saarikoski puhumassa kirjastaan Naisvangit. Rikollisuuden kehä maailman onnellisimmassa maassa (2023) yleisön ja toiminnanjohtaja Markku Koivusalon kanssa.

Keskustelu kello 17:30 mutta sitä ennen voi samassa salissa nauttia David Munk-Nielsenin virtuoosimaisesta pianonsoitosta Klassisen Hietsun sunnuntai konsertissa kello 15.

Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ryn & Hietsun paviljonki

Striimaus: Anders Pohjola

Keskustelu katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalla

Striimausta ja kanavaa tukee Koneen säätiö @KoneenSaatio

Tervetuloa!

Kuva: Katri Kosonen

Poliittinen luovuus su 18.2 klo 17.30

“”Ovatko nämä kaksi eri asiaa vai saman käsitteen eri puolia? Edistys on ideologia, tuleminen (divenire) on filosofinen käsite.” ”

— Antonio Gramsci: Vankilavihko 10 (§48) 1930-1933.

“Välinpitämättömyys on apatiaa, parasiittimaisuutta, pelkuruutta, eikä elämää. Siksi vihaan välinpitämättömiä […] Välinpitämättömyys toimii vahvasti historiassa. Se toimii passiivisesti, mutta toimii. Se on kohtalo ja samalla se mihin ei voi luottaa. Se häiritsee kaikkia ohjelmia ja kumoaa parhaitenkin laaditut suunnitelmat. Se on raaka aines, joka kapinoi älyä vastaan ja kuristaa sen. Se, mitä seuraa, kaikkia kohtaava paha tai mahdollinen hyvä [...] ei johdu niinkään harvojen työskentelevien aloitteesta, vaan monien poissaolevasta välinpitämättömyydestä.”

— Gramsci: Tuleva kaupunki 1917

“Aito muutos on myös laadullista ja ilmaisee tulemista (divenire) ennemmin kuin edistystä. Kun jokin muuttuu, ilmaantuu jotain todella uutta ja odottamatonta. Emme voi ymmärtää muutosta vain katsojina, vaan osallistujina. Meidän on myös itse katsottava peiliin, kuten ruhtinaspeilien poliittinen kirjallisuus meitä neuvoo. ”

— Sakari Hänninen: Political creativity 2024

“Machiavellin satiirisin sanoin: Toisin kuin rakkaus, politiikka ei lopu koskaan. Jos politiikka olisi historian musta aukko, se ei loisi mitään tyhjästä. Se lähtee aina vaikuttavasta todellisuudesta. Tämä todellisuus voi myös olla aineeton: tilaisuuden virtuaalinen todellisuus”

— Sakari Hänninen: Political creativity 2024

Elämme suurten muutosten aikaa vai elämmekö sittenkään?

Elämmekö aktiivisesti muutosta itsessämme eli yhteiskunnallisissa historiallisissa suhteissamme vai katselemmeko muutosta poissaolevan välinpitämättömästi sivusta ja uskomme edistyvämme?

Miten todella käsittää käsillä oleva muutos aivojemme ja kättemme konkreettisena työnä?

Onko politiikalla tai politiikan ajattelulla enää mitään tekemistä muutoksen kanssa ja millaista on poliittinen luovuus?

Onko demokratialla enää tekemistä aktiivisen ja älykkään kansan kanssa ja mitä olisi kansan konstituoiva voima konfliktuaalisena itsessään muuttuvana voimana ja tulevan demokratian olemisen tapana?

Jos aikamme hallinnollista ajattelua hallitsee ekonominen sanasto, niin aikamme poliittista sanastoa hallitsevat jälkigramscilaiset termit kulttuurisesta hegemoniasta ja alistettujen emansipaatiosta.

Mutta jos kyttyräselkäistä vankilan ajattelijaa lukee hieman tarkemmin, löytyykö tältä jotakin aivan muuta ja uutta sanottavaa poliittisesta luovuudesta.

Poliittisesta luovuudesta ja muutoksesta puhutaan Hietsun akatemiassa sunnuntaina 18.2 kello 17:30, kun vieraana on poliittisen teorian luova ajattelija, valtio-opin emeritus professori Sakari Hänninen puhumassa uusimmasta kirjastaan Political Creativity. Antonio Gramsci on Political Transformation yleisön ja toiminnanjohtaja, valtio-opin dosentin, Markku Koivusalon kanssa.

Keskustelu kello 17:30 mutta sitä ennen kello 15 voi nauttia Takapihan kvartetin kamarimusiikista Klassisen Hietsun sunnuntaikonsertissa.

Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ryn & Hietsun paviljonki

Striimaus: Anders Pohjola

Keskustelu katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalla

Striimausta ja kanavaa tukee Koneen säätiö @KoneenSaatio

Tervetuloa!

Kuva: Katri Kosonen

Diktaattorin kanssa Hietsussa su 28.1 klo 18

“”Kun laillisuus riittää pelastamaan yhteiskunnan, silloin laillisuus; kun se ei riitä, silloin diktatuuri.” ”

— Diplomaatti ja valtiomies Valdegaman markiisi Juan Donoso Cortés: Puhe diktatuurista 1849.

“Suomalainen on hyvin kekseliäs, loputtoman kärsivällinen ja ennen kaikkea hyvin taitava soveltamaan käytäntöön: tietämättöminkin maalainen osaa rakentaa alkoholin tislauslaitteen ja huolimatta lainkuuliaisuudesta hämätä lakia, jos laki ei salli hänen vapaasti tyydyttää hallitsevaa intohimoaan.””

— Espanjan konsuli Ángel Ganivet y García: Suomalaiskirjeitä 1896-1897

“”Espanjassa totalitaarinen valtio harmonisoi maan kaikkien kykyjen ja energioiden toiminnat tavalla, jossa kansallisessa yhtenäisyydessä väistämättömämpänä velvollisuutena pidetty työnteko tulee olemaan ainoa kansantahdon edustaja.””

— Francisco Franco: Voitonpuhe Madridissa 1939.

“Suomelle ja Espanjalle on yhteistä, että kumpikin sijaitsee Euroopan periferiassa – tosin mahdollisimman kaukana toisistaan – ja että molemmat ovat poliittisesti erikoistapauksia – tosin aivan erilaatuisia.”

— Suomen va. asianhoitaja Madridissa: Carolus Lassila 1962

“Espanja, sinä nuoruutemme,
Espanja, sinä sydämissämme puhjennut tumma ruusu,
Espanja, sinä ystävyytemme kuolema yössä,
sinä ystävyytemme katoamattoman toivon loisteessa,
sinun öljypuusi runneltiin, sinun maatasi raastoivat tuhannet haavat”

— Jenny Pajunen: Espanja, sinä nuoruutemme 1976

“Espanja
Ilman sinua
Viini ei maistu
Enää samalta

Espanja, maxima calidad
Minimos precios”

— J. Karjalainen: Espanja 1992

Euroopan koillisella laidalla sijaitseva pieni pohjoinen tasavalta nimeltä Suomi on nyt luopunut perinteisestä puolueettomuudestaan, kun naapurissamme Venäjällä on vallassa sen mahtavaa mystisimperialistista historiaa nostalgisoiva ortodoksisnationalistinen häikäilemättömän entisen KGB upseerin Vladimir Putinin diktatuuri.

Mutta miten Neuvostoimperiumin naapurissa puolueettomuutta vakuuttanut Suomi tuli toimeen kylmän sodan aikana Euroopan lounaisella laidalla sijaitsevan kuuman Espanjan kanssa, jota hallitsi 40 vuotta mystisimperialistista historiaa nostalgisoiva katolilaisnationalistinen entisen siirtomaavallan Afrikan armeijan julman kenraalin Francesco Francon diktatuuri.

Espanjasta, Suomesta, erilaisista Espanjoista ja erilaisista Suomista, niiden erilaisista suhteista ja suhteiden erilaisista välittäjistä, sodista, rauhasta, diktatuurista ja diplomatiasta, flamencosta ja monesta muusta jutellaan Hietsun paviljongilla kun Hietsu is Happeningin Flamenco Happeningin jälkeen paviljongille saapuu Latinalaiseen Amerikkaan ja Espanjaan perehtynyt Alue- ja kulttuuritutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta keskustelemaan kirjastaan Francon kanssa yhdessä toiminnanjohtaja Markku Koivusalon ja yleisön kanssa.

Keskustelu kello 18, mutta sitä ennen voi siis kello 15 nauttia myös Francon diktatuurin kansallissovinnaisesta turistiflamencosta vapautuneesta flamencosta, kun espanjalaiset flamencon mestarit Juan Antonio Suárez ja Victor Carrasco tuovat paviljongin pieneen saliin flamencon todellisen intensiteetin.

Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ryn & Hietsun paviljonki

Striimaus: Anders Pohjola

Keskustelu katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalla

Striimausta ja kanavaa tukee Koneen säätiö @KoneenSaatio

Tervetuloa!

Kuva Linda Tammisto

Apokalypsi Hietsussa su 3.12 klo 17

“Elämme kyltymättömyyden ja riittämättömyyden aikaa”

— Jonna Tervonmaa 2017

“Aika ajoin riittämättömyyden tunne voi vaikeuttaa elämistä”

— Ilkka Lipsanen, Iso D, 80-vuotishaastattelu 2022

“Tunti sitten juutuin epävarmuuden alhoon juuri kun olin päässyt eroon riittämättömyyden tunteesta suhteessa yhteen sun toiseen, mutta onneksi en ole menettänyt kykyäni rakastaa.”

— Jyrki Lehtola: Tunteista 2021

“ Ihminen uupuu ja musertuu ”nykyajan vaatimusten” äärellä, tuntee itsensä riittämättömäksi eikä aina muista olla armollinen itselleen.”

— Tuija Siltamäki: Ylen kolumni 26.6.2023

“Istut sohvan nurkassa / Ja katsot lempileffoja / Ja Notebookin lopussa / Kyyneleet vierii poskilla/ Sunnuntai-illat kotona /Tuntuu maailmanlopulta /Kun yli kakskyt vuotiaana/ Joudut yksin nukkumaan /Liian monta tyhjää arpaa / Eikä yhtään voittoa / Mut mä lupaan

Sinä riität, sinä riität/ Olet kaunis juuri noin / Ja sä löydät vielä jonkun / Joka ei koskaan mene pois / Sinä riität, sinä riität / Olet täydellinen noin / Aurinko nousee, aurinko laskee / Mut hymys aina loistaa voi. ”

— Mikko Harju: Sinä riität 2017

“Vaan missä vaara on, siellä myös Pelastus kasvaaa
Wo aber Gefahr ist, wächst, Das Rettende auch”

— Hörderlin Patmos 1803

“Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

μακάριος ὁ ἀναγινώσκων καὶ οἱ ἀκούοντες τοὺς λόγους τῆς προφητείας καὶ τηροῦντες τὰ ἐν αὐτῇ γεγραμμένα, ὁ γὰρ καιρὸς ἐγγύς”

— Apokalypsis Ioannu n.. 90 jaa.

Miksi en riitä? Miksi minua ei hyväksytä sellaisena, kun olen?

Elämme täydellisen riittämättömyyden aikaa. Viimeisten aikojen aikaa.

Mutta missä vaara on suurin siellä kasvaa myös pelastus!

Hietsun kirjallissuusalongin turvallisen tilan yhteisistuntoon sunnuntaina 3.12 klo 17 saapuvat aiheesta keskustelemaan suosituista ja rakastetuista lehtikirjoituksistaan tunnettu vanhempi seestynyt herrasmies Investor and Senior Columnist At Large with Sidelines Jyrki Lehtola ja naisoletetun energiaa ja positiivisuutta keskusteluun tuonut Ex-Editor in Chief and Younger Columnist at Large Tuija Siltamäki.

Uudessa Sinä riität itsehoito-oppaassaan nämä kaksi aikamme penaalin tylsintä ja herttaisinta kynää ovat yhdistäneet kokemuksensa riittämättömyyden kehollisesta, rytmisestä ja sukupolvisesta ymmärryksestä ja käsittelevät lempeästi riittämättömyyden tunteen voittamista kirkon piirissä seksipastoreiden avulla, kehopositiivisessa poliittisessa aktivismissa sekä polyamorisissa suhteissa metamurujen avulla.

Toisilleen ja meille riittävät Tuija & Jyrki kertovat oman kokemuksensa kautta, kuinka ahdistuneesta maalaistyrkystä voi tulla itsevarma Imagen seurapiiritoimittaja sekä käyttävät useita televisiosta ja somesta tuttuja rakastettavia hahmoja konkreettisina esimerkkeinä riittämättömyydestä vapautumisessa.

Kuulemme muun muassa kuinka luottokorttien riittämättömyyden kanssa kamppailut piispa Laajasalo löysi vihdoin riittävän huoneiston Ullanlinnasta. Kuinka Vesku nousi kuolleista kaikille riittävänä mestarina. Kuinka Kari Väänänen ei ole koskaan tuntenutkaan riittämättömyyttä ainakaan panohommissa ja kuinka Vappu Pimiä alensi itsensä riittäen sitten kaikkialle. Kuinka Natalia Kallio sai lopulta riittävän rumat ja kalliit Balenciagat ja minkälainen presidentin muotokuva riittäisi ihan hyvin Mika Aaltolan empaattiselle siskolle. Miten filosofi Frank Martela koki ihmeen Arvojen Areenalla ja muuttui viisauden riittämättömyydestä kärsivästä filosofista hegeliläiseksi yhteisölliseksi viisaudeksi. Millainen oli Kirsi Pihalle riittävä mielenterveyden kirjallinen häiriö, kuinka Juha Itkuselle on aina riittänyt perhe ja miten Pertille lopulta riitti kahden tähden Helsinki.

Ja ennen kaikkea mitä edesmennyt filosofi Jari Kauppinen tästä kaikesta ajatteli.

Tule sinäkin siis Hietsuun kuulemaan riittävyydestä ja keskustelemaan aikamme ongelmasta rakentavassa hengessä turvallisessa tilassa, jossa jokainen paikalle tulija on riittävä.

Tilaisuutta vetää Hietsun paviljongin Chief Executive Officer Markku Koivusalo.

Tilaisuus on maksuton, sillä sinä riität meille ilman rahojasikin.

Tarjolla myös riittämättömästi viiniä ja riittävästi kahvia ja teetä.

Tilaisuutta ennen voi osallistua samassa tilassa kello 15 chileläisen José Antonio Escobarin kitarakonserttiin, joka jälkeen ymmärrät, ettet ole koskaan riittävän hyvä kitaristi.

Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki

Riiittävä striimaus: Anders Pohjola

Keskustelu katsottavissa myös Hietsun YouTube kulttuurikanavalla

Striimausta ja kanavaa tukee vielä hetken riittävästi Koneen säätiö @KoneenSaatio

Tervetuloa!

Kuva Miikka Pirinen

Kulkija Hietsussa su 22.10 klo 17

“Hän sulki silmänsä ja avasi ne jälleen. Siinä samassa näkökenttä käännähti negatiiviksi kuin valokuvassa. Ei siten kuin Caprin huikaisevassa auringossa vaan häijynä mustavalkoisena välähdyksenä, jossa tämä autio ylämaa paljasti totuuden. Totuuden siitä että hän ei enää ollut varma mistään, ei edes itsestään. ”

— Anna Kortelainen: Kulkija 2023

“Tämä “luettavuuteen” (Lesbarkeit) pääseminen on nimittäin myös tietty kriittinen piste kuvien sisäisessä liikkeessä. Jokaista nykyisyyttä määrittävät sen kanssa synkroniset kuvat. Jokainen nyt (Jetz) on tietyn tiedettävyyden nyt. Siinä totuus latautuu totuuden särkevällä ajalla. Tämä särkyminen, ei mikään muu, on intention kuolema ja osuu näin yhteen aidon historiallisen ajan, totuuden ajan syntymän kanssa. ”

— Walter Benjamin

“Walter B. maistoi kahviaan ja lusikoi harmaata nopeasti jäähtyvää ruokaa, joka oli vetelyydeltään jostakin kiinteän Brein ja vetisen Schleimsuppen puolivälistä. Hän ajatteli Kilpisjärven miehiä seisomassa loittonevalla rannalla ja samoja miehiä Berliiniläisessä eläintarhassa. Muistikuva etappimiehestä oli vielä niin lähellä, että olo sävähti vaivaannuttavan liikuttavaksi. ”

— Anna Kortelainen: Kulkija 2023

“”Sillä jokainen, joka on alkanut avata muistin viuhkan löytää aina uusia säikeitä avattavaksi, yksikään kuva ei riitä hänelle, sillä hän on nähnyt, että senkin voi vielä taittaa auki ja ainoastaan taitoksissa on tosiasiallisuus, se Kuva, se Maku, se Tunto, jonka takia kaikki muisti levitettiin ja taitettiin auki. Ja nyt muisti kulkee vähäisestä pienimpään, pienimmästä pikkuriikkisempään ja samalla aina vaan valtavammaksi kasvaa se mikä näissä mikrokosmoksissa kohdataan.” ”

— Walter Benjamin

Elokuun vielä helteisenä perjantai-iltana vuonna 1930 saksanjuutalainen kirjallisuuskriitikko filosofi Walter Benjamin istui Hietarannan rantakalliolla ja poltti savuketta ajatuksissaan. Hän oli lähtenyt vaeltamaan päämäärättömästi pohjoisessa pienessä pääkaupungissa ja päätynyt yhtäkkiä meren rannalle pysähtyen hämmästyneenä uutuutta hohtavan juuri valmistuneen puisen pukuhuonepaviljongin eteen.

Sen yksinkertaisen tyylikäs funktionalistinen olemus kevyessä puuarkkitehtuurissa ja nauhaikkunat miellyttivät heti Benjaminin paksujen lasien alla piileviä tarkkaavaisia silmiä. Hän ihmetteli, että Bauhausin vaikutukset ja funktionalismi, jota tuskin vieläkään siedettiin Berliinissä, ilmeneekin yhtäkkiä täällä pohjoisessa puurakennuksessa. Ei edes turhia ornamentteja. Alfred Loos olisi ollut tyytyväinen, Benjamin ajatteli ja päätti poiketa katsomaan sopusuhtaista rakennusta tarkemmin.

Vielä hämmästyneempi Benjamin oli huomatessaan rakennuksen olevan kaikille avoin yleinen pukusuoja, jossa oli tilaa jopa tuhannen henkilön vaatteille. Ei siis lainkaan sellainen yksityinen porvarillinen pieni pukuhuone, jonka hänen lapsuuden perheensä omisti useammallakin rannalla. Benjamin oli hikinen, kesäpukukin oli liian kuuma ja yhtäkkiä hän päätti, että haluaisikin rannalle ja uimaan. Paikkahan oli lähes kuin Ibizan tai San Remon rannat tai ainakin sen voisi unelmoida sellaiseksi. Benjamin oli pakotettu vastenmielisesti uimakouluun pienenä, mutta sittemmin hän nautti uimataidosta kuin lukutaidosta ja näiden antamasta mahdollisuudesta heittäytyä meren tai kirjallisen perinteen loputtomaan aallokkoon sen yhtenä aaltona. Nytkin hänellä oli salkun pohjalla käsikirjoituksen alla musta tyylikäs kokovartalouimapukunsa, jonka oli ottanut mukaan kaiken varalta, vaikka ajattelikin, että matka pohjoiseen on tuskin mikään Välimeren rantaloma.

Benjamin jätti salkkunsa rakennuksessa vahtimestarin tointa toimittavalle pyylevälle keski-ikäiselle huonosti saksaa hieman änkyttävälle miehelle, jonka Saksan sanavarasto Benjaminin suureksi hämmästykseksi näytti koostuvan ainoastaan filosofisesta terminologiasta. Mies ohjasi hänet täynnä punaisia naulakkopenkkejä olevaan pukeutumistilaan. Tila oli kaikessa yksinkertaisuudessaan inspiroiva. Jos se ei olisi ollut pukuhuone, se olisi Benjamin mielessä oiva paikka kokeelliselle avantgardelle. Benjamin toivoi, että Asja olisi nähnyt sen. Asja olisi ehdottomasti halunnut järjestää siellä teatterityöpajan. Avarassa puutilassa hengen oli hyvä hengittää ja Benjamin kuvitteli tilaan mitä ihmeellisempiä esityksiä, modernia musiikkia, kokeellista improvisaatiota, kenties myös henkisiä keskusteluja kirjallisuudesta ja filosofiasta. Tänne hän voisi perustaa Asjan kanssa uuden oman Hietsun akatemian, kuten oli Scholemin kanssa leikitellyt ajatuksella omasta Murinin yliopistosta.

Riisuttuaan kulahtaneen pukunsa ja hikisen paitansa ja taiteltuaan huolellisen siististi vaatteensa, Benjamin astui kuin uudesti syntynyt nuori uros hiekkarannalle, kävi meressä uimassa, jonka vesi on ihmeellisen lämmintä ja istui nyt rantakalliolla, kipristeli puristavista uusista kengistä vapautuneita varpaitaan ja sulki silmänsä antaen Itämeren tuoksun tahdottoman muistin kuljettaa hänet lapsuuteensa kesiin Itämeren toisella puolella.

Benjamin pohti kuinka Ilmestyskirjan lupaus Uudesta Jerusalemista, sisälsi meren häviämisen ja kuitenkin moderni hiekkaranta elämä on muuttanut rannan uhkaavasta elementistä maallisen paratiisin lunastuksen paikaksi. Hän huomasi kuinka pukuhuoneesta ilmaantui rannalle vaatteensa suojaan jättäneitä miehiä ja myös naisia, joiden raskaan työn parkitsemat ruumiit erottivat nämä ilman vaatteitakin Benjamin omasta porvarillisen lukutoukan ruumiinrakenteesta. Tuotantosuhde ja luokka-asema oli piirtynyt ruumiiseen ja kuitenkin pukusuoja näytti palvelevan kaikenlaisia kehoja.

Benjaminin päähän ilmaantui ajatuskuva uudesta laajasta kulttuurifilosofisesta esseestä. Sen nimi olisi ”Uusi proletaarinen rantaelämä” ja se käsittelisi maallista ohikiitävää onnea rantaelämän muodossa ensin aristokraattisena harrastuksena, sitten porvarillisena tapana ja lopulta sen kopioitumista kaikkiin luokkiin massojen aikakaudella. Hän kuvitteli lähettävänsä sen Adornolle, mutta ymmärsi samalla ettei Lieber Teddie pitäisi sen ideaa dialektisesti oikeaoppisena eikä Frankfurtin koululta olisi siitä rahaa odotettavissa. Hän päätti unohtaa esseen ja tämän taianomaisen oudon rannan ja pukuhuonerakennuksen, jossa oli hetkeksi päässyt pakoon polttavaa Berliiniin kaipuutaan. Silmänräpäyksen ajan hän oli ollut onnellinen. Mutta nyt kaipuu Berliiniin, pois Helsingistä, taas palasi ja Walter B. lähti kulkemaan pitkää hautausmaan viereistä tietä takaisin hotellilleen noustakseen lauantaina puolen päivän aikaan Ariadne laivaan.

Mutta kuinka ihmeessä Walter Benjamin päätyi 1930 Hietsun paviljongille ja Helsinkiin ja mitä tätä ennen tapahtui hänen laivamatkallaan Norjan vuonoissa ja vaelluksellaan Suomen lapissa?

Mitä tarkkasilmäinen kriitikko näki, aisti ja koki tuolla huonosti tunnetulla pohjoisen matkallaan.

Siitä Hietsun kirjallisuusillassa kertomassa taidehistorioitsija, kirjailija Anna Kortelainen, joka on kirjoittanut mainion Kulkija kirjan Walter Benjamin matkasta pohjoiseen kesällä 1930.

Seuraa sinäkin Benjaminin jalanjälkiä ja tule kuuntelemaan ja keskustelemaan kirjasta Hietsun kirjallisuusiltaan sunnuntaina 22.10 klo 17.

Keskustelua ennen voi nauttia nuorista huipuista koostuvan Trio Estin konsertista Schubertin, Boulangerin ja Ravelin parissa

Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ryn & Hietsun paviljonki

Striimaus: Anders Pohjola

Keskustelu katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalla

Striimausta ja kanavaa tukee Koneen säätiö @KoneenSaatio

Tervetuloa!

Kuva Veikko Somerpuro

Olennainen puhe Hietsussa su 10.9 klo 17

“Joskus filosofienkin tyylin alta erottuu hädin tuskin kuuluvaa kuolevan eläimen korinaa tai kammottavaa epäinhimillistä viserrystä: siellä puhuu kuuluisa oma ääni.”

— Markku Paasonen: Lykätty salamurha 2023

“”Minä olen ääni, hänen äänensä. Mutta jos minä olen ääni, hänen äänensä, mitä minä silloin olen, missä minä silloin olen? Hänen huulensa eivät liiku. Olenko minä siis ääni hänen sisällään, hänen pienen soikean luisen kallonsa sisällä? Ei, hänen kallonsa ei ole luuta, hänen kallonsa on lihaa, velttoa harmaata lihaa. Taikka, tarkemmin sanoen, niin minä otaksun, hänen kallonsa on ihraa.””

— Markku Paasonen: Hänen äänensä teoksessa Kaikki on tuhoutunut 2023

“Kielen omin laatuhan on juuri siinä, että se huolehtii vain omista asioistaan – eikä tätä tiedä kukaan. Siksi se on niin ihmeellinen ja hedelmällinen salaisuus, että kun ihminen puhuu vain puhuakseen, hän ilmaiseen ihanimpia ja alkuperäisimpiä totuuksia.”

— Novalis: Monologi 1798

“Luonto säilyy vapaana kielen hämäryydessä, sen paino teoksen keveydessä, siinä näennäisessä kevytmielisyydessä, joka on kaiken todella vakavan puheen ehto.”

— Markku Paasonen: Lykätty salamurha 2023

“Aikani kieltämätön intohimo on erottaa, ikään kuin eri tehtäviä varten, puheen kaksoisolemus, toisaalta karkea tai välitön, toisaalta olennainen.”

— Stéphane Mallarmé: Säkeen kriisi 1897

“Se on kevyt, ilmava sana - siinä ei ole sellaista sanojen raskautta, jotka hamuavat todellisen maailman asioita ja yrittävät pitää niistä epätoivoisesti kiinni. Se on olennainen sana, palanen olennaista puhetta, ja siksi kielen kriisi ei kosketa sitä . ”

— Markku Paasonen: Lykätty salamurha 2023.

Mitä on suomalaisuus kielen traumana?

Ja kuinka paljon Jumalan armo painaa?

Oliko punkki ajattelut jo kaiken tämän?

Ja kuinka kirjoittaa käyttämättä kieltä?

Mitä muuten Beckett virkkoi Suomen valtioneuvostossa?

Näistä ja myös monista mykistä asioista lörpötellään sunnuntai päivän ratoksi, kevytmielisesti Hietsun paviljongilla, kun runoilija, kirjailija, esseisti Markku Paasonen kävelee paviljongille puhumaan olennaista puhetta teoksista Lykätty salamurha (2023) ja Kaikki on tuhoutunut (2023) lörppäsuisen toiminnanjohtaja Markku Koivusalon ja paikalle myös kävelleen yleisön kanssa.

Nouse sinäkin ylös ja kävele Hietsuun kokemaan puhtaan kielen ilmestys! Maksutta!

Kas, Elämmehän viimeisten aikojen sanoja.

Keskustelua ennen voi nauttia maallisten enkelien taivaallisista barokkisävelistä Klassisen Hietsun sunnuntai konsertissa kello 15.

Järjestäjä: Hietsun akatemia, Töölön kaupunginosat – Töölö Ryn & Hietsun paviljonki

Striimaus: Anders Pohjola

Keskustelu katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalla

Striimausta ja kanavaa tukee Koneen säätiö @KoneenSaatio

Tervetuloa!

Sivistynyt ja miellyttävä ihminen Hietsussa 17.8 klo 21:30-22:15

“suunnitelmani on tämä: alan puuhata ukilleni muistomerkkiä

huoli pois, minähän olen itse hänen muistomerkkinsä, hänen interaktiivinen, immersiivinen muistomerkkinsä milloin missäkin

suunnitelmani on se, että otan käyttöön ukilta jääneen, pisaran muotoisen suolasirottimen, jonka valtamateriaali on tumma puu
sirottimessa on ukin suolaa

jatkan sirottamista siitä, mihin hän jäi”

— Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen

“”Hänen [arkkitehdin] täytyy olla myös kirjallisesti sivistynyt, taitava piirtämään ja harjaantunut geometriaan. Hänen on tunnettava laajasti historian kertomuksia, kuunneltava tarkoin filosofeja ja oltava perillä musiikista.” ”

— Vitruvius: Arkkitehtuurista 25 eaa.

“Tässä talossa asui se ja se viiva se ja se U, arkkitehti, kirjailija ja muusikko. Tässä talossa hän eli suurimpia luomiskausiaan. Tässä talossa asuessaan hän otti suunnitellakseen taloyhtiön saunaosaston osittaisen remontin, vaikka oli jo ennalta voipunut. U oli myös moneen otteeseen niin sanottu mielenterveyskuntoutuja. Häntä on yhtä kaikki kiittäminen siitä, että saunan käyttöaste nousi 91 prosentin tasolle; ennen saunaremonttia se oli 57 prosenttia. U muistetaan siitä, että hän lausui vakuuttavan mielipiteensä saunan ämpäreiden sävystä ja profiloitui kiulukommentaattorina.”

— Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen. 2022

“Ensimmäinen perussana on sanapari Minä-Sinä. Toinen perussana on sanapari Minä-Se; jolloin perussanan muuttumatta Se-sanan tilalla voi olla myös sanan Hän. Siten myös ihmisen Minä on kaksitahoinen. ”

— Martin Buber: Minä ja sinä 1923

“Minä
onneks suuri osa tiloista on maan alla, ei tarvii askarrella niin paljon
Toinen
sepä
mitkä puut laitetaan?
Minä
mitäs niitä on?
jäkäläpuut, oksapuut, jotku rautalankapuut, tikkupuut
Toinen
massapallopuut
ei niitä”

— Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen 2022

“Sillä jokainen, joka on alkanut avata muistin viuhkan löytää aina uusia säikeitä avattavaksi, yksikään kuva ei riitä hänelle, sillä hän on nähnyt, että senkin voi taittaa auki ja ainoastaan taitoksissa on tosiasiallisuus, se kuva, se maku, se tunto, jonka takia kaikki tämä levitettiin ja taitettiin auki. Ja nyt muisti kulkee vähäisestä pienimpään, pienimmästä pikkuriikkisempään ja samalla aina vaan valtavammaksi kasvaa se mikä näissä mikrokosmoksissa kohdataan.”

— Walter Benjamin: Proustin Kuvasta 1929

“palaa mieleen, jos on palatakseen, muutaman mehujään ja muutaman jälkiruokavanukkaan maku, ja palaa mieleen takapihalle antavan parvekkeen kaiteen teräksisen yläosan kulmikas tuntu ja jonkin esineen kaiteeseen kalahtamisen poikima ääni, ja palaa mieleen alakerran tummanruskeaksi kuultokäsiteltyjen ovien mattapinnan olemus sormia vasten ja mattaoven silittämisen sihinä-ääni

ei palaa mieleen takapihan puolen parvekkeen seinäpintojen materiaali, joten asia on selvitettävä kuvasta ”

— Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen 2022

“se riski on otettava, että joskus tapahtuu jotakin positiivistakin”

— Ukki

suunnitelmamme on tämä: kutsumme Taiteiden yönä 17.8 Hietsun kirjallisuuskeskusteluun sivistyneen ja miellyttävän Eeva Turusen, kirjailijan, arkkitehdin ja muusikon, keskustelemaan kello 21:00 toiminnanjohtaja Markku Koivusalon ja Yleisön kanssa Hietsun paviljonkiin.

kirjallisuudesta, arkkitehtuurista, musiikista ja monesta muustakin kiinnostuneet ihmiset suuntaavat sangen laajoissa joukoissa paviljongille kuuntelemaan Eeva Turusta ja kuunneltuaan haltioutuneena keskustelua esittävät tälle kirjallisuutta ja arkkitehtuuria uudelleen luotaavia moniulotteisia kysymyksiä samalla tutustuen tarkasti salissa olevaan Aimo Katajamäen veistosnäyttelyyn ihaillen erityisesti Hietsun paviljongin vanhasta parrusta taitavasti veistettyä Pikku-uimaria.

Suunnitelmamme on tämä. Tätä ennen ihmiset ovat haltioituneet keskustelua edeltävästä Antti Lötjösen ja Petri Kumelan (klo 19:30) soitannasta ja kyselevät. “mitä on tämä ihana musiikki, jonkalaista en ole kuunaan kuullut?”

Meillä on sellainenkin suunnitelma, että Anders Pohjola tulee striimaamaan koko keskustelun ja se on siten katsottavissa myös Hietsun kulttuurikanavalta YouTubesta, joten ihmiset maakunnistakin pääsevät nauttimaan siitä internetin välityksellä.

Suunnitelmissamme on, että tilaisuuteen on aivan vapaa pääsy, jotta kaikki varallisuudesta riippumatta ja hallituksen tulevista leikkauksista välittämättä pääsevät nauttimaan sivistyneestä ja miellyttävästä keskustelusta.

Suunnitelmiemme mukaisesti tilaisuuden järjestäjänä toimivat Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki ja suunnitelmien mukaisesti ihmiset ovat niin innoissaan tapahtumasta, että liittyvät sankoin joukoin Paviljongin kannattajiksi ja Töölö kaupunginosat – Töölö ry:n jäseniksi tästä linkistä.

Suunnitelmissamme liitämme vielä asianmukaisen ja parahultaisen kiitoksen Koneen säätiölle, joka on ystävällisesti tukenut kulttuurikanavaamme. @koneensaatio.

Suunnitelma on myös se, että tapahtuma ilmoitetaan osaksi taiteiden yön ohjelmaa ja postaukseen liitetään tarpeelliset hashtagit. #TaiteidenYö, #Hietsunpaviljonki, #Eeva Turunen

Hiukan vielä suunnitelmistamme. Tällainen on keskustelun koreografia:

• 20:50 Kumelan ja Lötjösen soitannasta haltioitunut yleisö odottaa jännittyneen innokkaasti kirjallisuuskeskutelua. Eeva Turunen on ilmaantunut parahultaiseksi paikalle.

• 21:00 keskustelu alkaa. toiminnanjohtaja esittelee kokonaisvaltaisesti illan vieraan ja kehuu tämän kolttua sanoilla: “Tuo vaate pukee sinua/teitä.”

• 21:15 alkaa perinpohjainen kokonaisvaltainen syventyminen niin sanottuihin kirjallisuusasioihin.

• 21:35 käsitellään, muisti, pronominit, uurnatyypit, mikrokytkintelkinpesä, teräskuula, kirjallisuuden käyttöaste, arkkitehtuurikilpailut, toinen puoliso, Hietsun rakennesuunnitelmat, tuolit. JA NIIN EDELLEEN.

• 21.30 kuullaan syväluotaus Jarmosta.

• 21:45 keskustelu on lähtenyt lapasesta ja syleilee kosmologisia teemoja.

• 22:00 yleisö esittää ainutlaatuisia kysymyksiä, johon illan vieras vastaa terävän yllättävästi.

• 22:10 filosofiaan kallellaan oleva vakosamettia suosiva nuori mies kysyy vaativaan sävyyn mitä Heidegger tähän sanoisi?

• 22:15 paikalla oleva Hietaniemen uurnaseppä huutaa Heipparallaa! nousee ylös kauniilta puuupenkiltä ja alkaa puhua rakastuneen kielellä puiden syistä illan vieraan kanssa.

• 22:20 pitää lopettaa.

• 22.25 YLEISÖ: VALTAVAT APLODIT

• 22:25 kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kuin sanotaan

• 22:30 yleisö alkaa kuunnella YAM Ha duon Saharan keinuvia rytmejä modernin elämän kaaoksesta

• 23:00 alkaa olla sellainen meininki, että oksat pois!

Tervetuloa!

Hävitys Hietsussa ti 30.8. klo 17

“A sanoi, että joutuisi vielä kolmesti elämässään kohtaamaan koulukuraattorin ja että jokaista kertaa säestäisi melkein sietämätön kokemus hulluudesta, sikäli kuin hulluudella tarkoitetaan tilaa, jossa yksilö näkee jotain, mitä muut eivät näe, kuulee jotain, mitä toiset eivät kuule, tai kun tämän käsitys todellisuudesta on sovittamattomassa ristiriidassa yhteisön kanssa […] kuraattori ilmestyi luokkaan puhumaan ystävyydestä, ryhmähengestä ja siitä, miten kaikki kehittyivät eri tahtiin mutta ketään ei saa kiusata.”

— Iida Rauma: Hävitys

Miksi kivakoulussa on niin mukavaa ja turvallista - kiusata?

Mitkä ovat lapsuuden, yhteisön ja ympäristön vallan rakenteet ja mikä on vääryys, joka ei löydä ilmaisua?

Miten kiusauskulttuuri toimii kaupunkien kouluissa ja hallinnossa?

Miten kaupunkisuunnittelun, peruskoulun, vertaisryhmän, avoin haava märkii yhä uudestaan ruumiissa?   

Onko hysteerikoilla toivoa ja neurootikoille parannusta - koulussa?

Lapsirakkaan ja kulttuuristen arvojen nimiin vannovan yhteiskuntamme todelliset vallan muodot saavat kirjallisen ilmaisun, kun suurelta osin hävitetystä Turusta saapuu hävityksestä nipin napin säästyneeseen Hietsun paviljonkiin kirjailija Iida Rauma puhumaan dokumentaarisesta traumaromaanistaan Hävitys yhdessä Markku Koivusalon ja yleisön kanssa.

Keskustelutilaisuus ja suora lähetys Hietsun paviljongilta tiistaina 30.8 kello 17:00.

Avoin pääsy !

Tule keskustelemaan romaanista paikan päälle Hietsun paviljongin juhlasaliin tai seuraa keskustelua Hietsun YouTube kanavalla

Striimaus: Anders Pohjola

Järjestäjä: Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki

Kuva: Siltala, Marek Sabogal

Herrala & Innanen taiteiden yössä 22:30-24

Hietsun paviljongin Taiteiden yön Illan päättää yöhön jatkuva basisti Ville Herralan ja saksofonisti Mikko Innasen Herrala & Innanen yhtyeen esiintyminen Hietsun yössä.

Tapahtumiin vapaa pääsy!

Osaa tapahtumista voi seurata myös Hietsun kulttuurikanavalla

Striimaus: Anders Pohjola

Järjestäjä: Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki

Kulttuurikanavaa tukee @koneensaatio

Taiteellinen vastaanotto Hietsussa 18.8 klo 20:30-22:20

“Ranta on metsän jälkeen paras lokaatio mitä fiktiolle voi ajatella. Jos Taivaallinen vastaanotto tapahtuisi jommassakummassa se olisi mestariteos.”

— PAULETTA

Kuunneltuasi tämän keskustelun ja sitä säestävän kitaramusiikin olet siunattu, eikä sairaus, kurjuus tai kuolema enää kosketa sinua.

Infektiolääkärit arvioivat, että taiteiden yönä kansa suuntaa Hietsun paviljongille. Siellä on taivaallisen vastaanoton kaikilla romaaneillaan saanut runoilija ja kirjailija Jukka Viikilä.

Keskustelevat toiminnanjohtaja Markku Koivusalon kanssa Jan Holmin menetysromaanista Taivaallinen vastaanotto.

Välissä soi kitarataiteilija Petri Kumelan virtuoosimainen kitara. Ohjelmassa Kalevi Ahon säveltämä viisiosainen sonaatti kitaralle. n. 21:30 – 21:50.

Rokotevastaiset epäilevät infektiolääkäreiden ennustuksia, eihän tarjolla ole varsinaista kansantaidetta. Paikalla ei ole pakkorokotuksia. Käsidesiä kuitenkin löytyy ja tila on epidemologisesti turvallinen. Tämä on ohjelmajärjestäjän tärkein velvollisuus. Hygieia, aikamme kymmenes muusa.

Lähes kaikkea voi nykyään tehdä myös etänä. Kuka jaksaisi mennä paikalle, kun on striimaus. Anders Pohjola on mainio striimaaja ja Hietsun kulttuurikanavalta YouTubesta voi katsoa tämänkin keskustelun. Sieltä löytyy vastaus kaikkiin kysymyksiin ja tyydytys kaikkiin tarpeisiin.

Vapaa pääsy. Mitä kalliimmat liput sitä ihmeellisempänä elämyksenä ihmiset yleensä tapahtumaa pitävät. He eivät voi koskaan myöntää maksaneensa täydestä sonnasta ja uskovat voivansa ostaa elämyksiä. Mitä kalliimpia sitä laadukkaampia. Elämyksille lasketaan aina objektiivinen markkina-arvo. Hietsun paviljongilla taiteiden yö on ilmainen kokemus. Jos elämys maksaa, niin kokemus edellyttää vapaata pääsyä. Se on kuitenkin aina vaikeinta.

Tilaisuuden järjestää Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki.

Töölö on kaupunginosa, jossa myös Jan Holmin romaani Taivaallinen vastaanotto suureksi osaksi tapahtuu. Siinä Jan Holm toteaa, että ”Töölössä äidit ovat kaunistuneita ja tavattomien haluttavia juuri siksi, että vähät välittävät maailmasta ympärillään.” Hän jättää kertomatta, että tämä oli myös varsinainen syy, miksi Holm itse liittyi Töölö kaupunginosat – Töölö ry:hyn tästä linkistä.

Kulttuurikanavaa tukee @koneensaatio. Mutta älä huoli, jos säätiö ei tukenut sinua, olet edelleen ihminen, et vain paska taiteilija tai tukija.

“Mä en muista yhtään mistä ne puhu, mutta tunnelma oli ihan katossa ja mä vain aistin tilaa ja ihmisiä. Ajatella, että hiekkarannallakin voi tapahtua tällaista. ”

— SENJA

“Kaikki oli siellä ihan levällään”

— VIRGINIA

“Se, että ne sekoitti siihen jonkin negatiivisen dialektiikan oli jo vähän härskiä” ”

— ANNA

“En saa sanotuksi, Hietsussa menin täysin tolaltani”

— WILSON

“No nyt se Viikiläkin oli Hietsussa ja Jan Holm kuulemma tulossa kohta. Mä luulin, että Hietsun kirjallisuusillat olisi ollut jotenkin erilaisia tilaisuuksia, siellähän oli aluksi puhumassa usein naisia ja käsiteltiin myös feministisiä kirjoituksia, mutta kai sekin on nyt löytänyt varsinaisen paikkansa kulttuurin kentässä, vieraana keski-ikäisiä Finlandia palkittuja mieskirjailijoita. Vittu miten vaihtoehtoista ja jännää. Ja koko se keskustelu. Kaks cis-äijää hörisemässä narsistisesti kirjallisuudesta. Yksi soittaa kitaraa välissä. Mä en kestä. Sain paniikkikohtauksen ja kävin runkkaamassa vessassa. Kellään ei edes ollut kokaa. Villasukkameininkiä. ”

— MINTTU

“Mä odotan, että Jan Holm tulisi Hietsuun. Olin nyt kuuntelemassa Viikilää Taiteiden yönä ja olihan se tosi mielenkiintoista, mutta jotenkin jäi se olo, että tää oli sittenkin vain jonkinlainen varjo, eräänlainen valokuvanegatiivi Jan Holmista, että Jan Holmin teoksessa kaikki on ilmaistu suoremmin, paremmin. ”

— JAANA

“Onneks oli se kitara. Jatkuva keskustelu on toiminnan vihollinen ja ristiriidassa itse ihmiskunnan luonnon kanssa.”

— DONOSO CORTÉS

“Mä luin Viikilän kirjan kolmeen kertaan, kun se kerta oli voittanut Finlandia palkinnonkin, mutta en vaan ymmärtänyt siitä mitään. Sit mä kävin Hietsussa kuuntelemassa Viikilää ja koko romaani aukeni ihan uudella tavalla. Taivas aukeni. ”

— MUHAMED

“”Skidinä käytiin siel simmaamassa ja sit vetään brenkkuu ihan flänäpäissään. Nyt oltiin tsiigaan kun siel bamlas joku stara sen kniigasta ja jessus miten äijä skulas skittaa. Ei mitään bilareita, redi meininki. Landet ei tätä hiffaa, ne ei snaijaa mitä stadi on. ”

— ELVIS

“Kyyditsin koko illan porukkaa Hietsuun, tuli tunne, että taiteiden yönä kaikki olivat sinne menossa, ainutlaatuinen tilaisuus nähdä laatutaidetta. Takapenkillä taideopiskelijat selittivät innoissaan, että siellä on Viikilä puhumassa Jan Holmin romaanista ja sitten vielä Kumela soittaa kitaraa. Itsekin olisi mieli tehnyt kovasti mennä, mutta kyytejä oli tilauksessa koko yön. Luinhan tuon Jan Holmin Taivaallisen vastaanoton ja lähetin Viikilällekin siitä joitakin tuntemuksiani. Outoa, että siitä nyt puhutaan Hietsun paviljongissa. Vanhassa pukusuojassa, joka piti hävittää. Kaupunginsuunnitteluvirastossa oli se käsitys, että vanhoja arvorakennuksia voidaan toki muuttaa hotelleiksi ja kaupitella kansainvälisille majoitusketjuille, mutta eihän Hietsun paviljonki ollut mikään Engelin työ vaan tavanomaisen kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin piirtämä laudasta tehty pukusuoja, siis pelkkä pukusuoja. Ja nyt se on paikallisten omistama ja ylläpitämä kulttuuritalo, johon kaikki ovat taiteiden yössä matkalla. Kaupunkisuunnitteluvirastossa ei koskaan olisi osattu tällaista ajatella. Lähtökohta oli, että vaikka kaupunkilaiset aina kiintyvät vahoihin rötisköihin, eivät nämä ole kaupungin tulevaisuutta. Kaupunki on aina muutoksen tilassa, niin opettivat myös kaupunkisosiologit ja muutos meillä tulkittiin vanhojen rakennusten raivaamiseksi uusien tieltä. Lisää kaupunkia, vähemmän vanhoja rakennuksia, oli sitä paitsi jo pitkään ollut kaupungin ideologia. Aluksi puutalokommuuneissa ekologista viljelyä harjoittaneet vaihtoehtovihreätkin oli saatu valtaan päästyään muutetuksi rakastamaan taivaalle kohovia tornitaloja. Tiivistys myytiin niille ekologisena vaihtoehtona. Tiivistäkää kaupunkia, hajottakaa rakennusperintöä, oli uusi ohjenuora. Minua tuo uusi dogmaattisuus hieman hämmensi, mutta vanhana virkamiehenä ihmetyttää myös mikä ihme tuota porukkaa takapenkilläkin noissa vanhoissa puutaloissa niin kiihottaa”

— RAUNO

“Kirjailija oli tosi symppis, mutta ihan karsee ja ärsyttävä ääni tolla haastattelijalla. Ihan sama mitä sanoi, ei vaan kestä kuunnella tollast.”

— REINO

“Mä tykkään tosi paljon seurata kirjallisuuskeskusteluja, en mä ole aina niinkään niistä kirjoista kiinnostunut, tosin kyllähän mä niitä luen, mutta eniten aina kiinnostaa, että minkälainen ihminen se kirjailija on. Mitä se syö aamupalaksi ja mitkä on sen lempi TV-sarjoja ja sitten kun tajuaa, että se tykkää ihan samoista asioista kun itse ja silläkin on ihan samoja arkisia huolia, niin sitä tuntee sellaista samaistumista. Toisaalta jos se taas kertoo tekevänsä jotain mitä ei itse koskaan tekisi, niin sekin on tavallaan jännää, tulee sellainen fiilis, että on se muutenkin aika outo ihminen. Hietsussa olin vähän pettynyt siihen, että puhuttiin niin vähän Viikilän omasta arjesta niin kuin ihmisenä. Kirjailija jäi mulle edelleen aika vieraaksi, niin kuin ihmisenä. Mä olisin halunnut kysyä siitä aamupalasta, mutta vaikka yleisö sai vapaasti esittää kysymyksiä, niin emmä sitten kuitenkaan lopulta kehdannut. ”

— SANNI

“Tilaisuus oli siltä osin pettymys, ettei siellä ollut lainkaan yhdyntöjä. Kesäyönä hiekkarannalla sitä odottaisi edes yhtä pientä yhdyntää. Pusikossa hämärässä tapahtuva räpellysyhdyntä on sitäpaitsi huomattavasti rivompi ja sykähdyttävämpi näky kun netissä katseltavat miljoonat hyvin valaistut ja koreografialtaan harjoitellut yhdynnät. Kaiken huippu oli, että ne vielä striimas tollasen tapahtuman ilman yhtäkään yhdyntää nettiin. Kuka nyt menee nettiin katsomaan keskusteluja ilman yhdyntää, kun tarjolla on loputtomia yhdyntöjä ilman keskustelua.”

— JENS

“Jäin miettimään, että mitä se tota niinkun tota tarkoittaa. Se haastattelija ja kirjailija hokivat aina vähän väliä sitä tota, tota, tota, että viittaasko ne sillä siihen Holmin romaaniin vai mihin ihmeeseen? ”

— ASKO

Taiteiden yö Hietsussa to 18.8 klo 18–24.00

Taiteiden yö Hietsun paviljongilla yhdistää kuvataidetta, videoinstallaatiota, kirjallisuuskeskustelua ja musiikkia.

Kaikkiin tilaisuuksiin vapaa pääsy!!

Illan ainutlaatuinen yhden yön kuvataide näyttely ”Töölöläisiä nykytaiteilijoita Hietsussa” esittelee töölöläisten nykytaiteilijoiden parhaimmistoa.

Puranen & Hiltunen (Juhlasali)

Juhlasalissa etutöölöläisten valokuvataiteilija Jorma Purasen ja kuvataiteilija Heli Hiltusen teoksia.

Puraselta esillä teoksia sarjasta Museum Meditations, Rehearsals for a Good Life, Landscapes in Full Colour. Digital c-print, diasec

HIltuselta teoksia sarjasta Cover versions of old songs. Oil on paper.

Nieminen & Ikonen (Ateljé-sali)

Ateljé-salissa esillä kuvanveistäjä Inka Niemisen ja kirjallisuustieteilijä Teemu Ikosen videoinstallaatio Sea-Changes. Kello 18–24:00.

Paviljongin rantaterassilla musisoi kahden viisikielisen hybridiviulun virtuoosimainen yhtye Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala klo 19:45-20:15.

Paviljongin rantaterassilla musisoi kahden viisikielisen hybridiviulun virtuoosimainen yhtye Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala klo 19:45-20:15.

Kirjallisuuskeskustelussa juhlasalissa 20:30-22:00 toiminnanjohtaja Markku Koivusalon vieraana kaksinkertainen Finlandia voittaja runoilija, kirjailija Jukka Viikilä keskustelemassa Jan Holmin menestysromaanista Taivaallinen vastaanotto.

Keskustelun välissä kuullaan kitarataiteilija Petri Kumelan esittämä Kalevi Ahon säveltämä viisiosainen sonaatti kitaralle. n. 21:30 – 21:50

Illan päättää yöhön jatkuva basisti Ville Herralan ja saksofonisti Mikko Innasen Herrala & Innanen yhtyeen esiintyminen Hietsun yössä.

Tapahtumiin vapaa pääsy!

Osaa tapahtumista voi seurata myös Hietsun kulttuurikanavalla

Striimaus: Anders Pohjola

Järjestäjä: Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki

Kulttuurikanavaa tukee @koneensaatio

Totuuden tapahtuminen Hietsussa ti 21.6 klo 17

Mitä Sokrates tiesi suhteellisuusteoriasta ja mikä oli Einsteinin kokemus etiikasta?

Olemmeko Shakespearen keksintö? Ja mikä on muuten totuus pizzasta?

Miksi dosentti Snellman rettelöi yliopistolla? Katosivatko Kantin kädet käsineisiin ja kestääkö Bergson aikaa?

Miten päättyy jättien loputon taisto? Voittavatko maasyntyiset vai ideoiden ystävät?

Mikä on totuuden ja voiton ero?

Ja onko tällä kaikella mitään tekemisestä tämän elämän elämisen kanssa?

Vai tietääkö tiedepopulismi jo elämän tarkoituksen?

Luovu siis tottumuksesi ennakkoluuloistasi ja saavu Hietsuun kokemaan liikkuuko Hietsun paviljonki vai pysyykö se paikallaan ja kuinka oikein oppia asumaan ja rakastamaan hiekkarannalla?

Tiistaina 21.6 Hietsun paviljongilla nimittäin ajatellaan tämän elämän asioita, kun ilmenevää pitkään tutkinut filosofi, dosentti Juha Himanka saapuu keskustelemaan dosentti Markku Koivusalon ja yleisön kanssa muun muassa ajan, rakkauden, ystävyyden, asumisen, etiikan ilmenemisestä.

Ajattelun todellistumista dosenttien tietämättömyydessä voi seurata olemalla läsnä Hietsun paviljongin juhlasalissa tiistaina 21.6 kello 17:00 tai tarkastelemalla sitä etäisyyden päästä suorana striiminä Paviljongin YouTube kulttuurikanavalla.

Avoin pääsy !

Striimaus: Anders Pohjola

Järjestäjä: Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki

Kaikki oleellinen oopperasta ti 14.6 klo 19

Mitä naapurisi ei tiedä oopperasta ja mitä sinun olisi hyvä tietää nauttiaksesi paremmin tästä musiikkia ja tarinaa sekoittavasta ylevän ylitunteellisesta taidemuodosta.

Kuten ketkä ovat sen varsinaisia mestareita ja miten musiikki toimii näiden draamoissa?

Mikä on itse asiassa totta tosi oopperassa ja onko Bel Canto todellakin kuollut?

Mikä on absoluuttisen oikea suhde musiikin ja tekstin välillä ja mitä Paisiello teki Mozartin kanssa kaljalla ja mitä Kierkegaard ei ymmärtänyt tästä?

Mikä erottaa Wagnerin puhtaasta metelistä ja kuinka kapakkarytmeistä syntyy maailman paras ooppera tai kylmistä kätösistä maailman itkettävin ooppera?

Miksi ja miten suurinkvisiittorin basso jyrää melankolisen maallisuuden, toipuiko Tšaikovski koskaan Jevgeni Oneginista ja mikä sellossa sytyttää Otellon murhaavan mustasukkaisuuden?

Tiistaina Hietsun akatemiassa keskustellaan oopperasta tai paremminkin oopperoista, kun Hietsun kirjallisuusillan vieraaksi saapuu kirjailija, libretisti, Minna Lindgren avaamaan oman oopperamakunsa salat.

Tilaisuuden juoni lyhyesti: Syvällinen ooppera-asiantuntija keskustelee intohimostaan huomattavasti vähemmän asiantuntevan juontajan ja yleisön kanssa kepeässä hengessä.  

Henkilöt:  

• Minna Lindgren, kirjailija, toimittaja musiikkitieteilijä, ooppera-asiantuntija (mezzosopraano)

• Markku Koivusalo, Hietsun toiminnanjohtaja (tenori)

• Yleisö: Toivottavasti runsas (useita äänialoja)

• Äänitys- kuvaustekniikka: Anders Pohjola

• Tapahtuu: Vanhassa pukusuojassa Hiekkarannalla.

Keskustelutilaisuus ja suora lähetys Hietsun paviljongilta sunnuntaina 14.6. kello 19:00.

Avoin pääsy !

Tule keskustelemaan oopperasta paikan päälle Hietsun paviljongin juhlasaliin tai seuraa keskustelua Hietsun YouTube kanavalla

Striimaus: Anders Pohjola

Järjestäjä: Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki

Lumen tuoksu Hietsussa su 6.2 klo 16;30

Miltä lumi tuoksuu?

Tai lumihiutaleen muisto? Tuoksuvatko ne kaikki samalta ja samaltako kun aika, hetki, vastasyntyneen päälaki, elämän vuosirenkaat?

Déjà vu?

Onko tarinalla tuoksu, hahmoilla haju ja minkä lemun se peittää sukupolvien sikiämisessä?  

Kirjailija, käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja Saara Cantell keskustelee sukupolviromaanistaan “Kaikki tuoksuu lumelta” Hietsun kirjallisuussalongissa Markku Koivusalon kanssa

Teemoina mm. tarinat, sukupolvet ja -puolet, aika, muistot ja tuoksut.  

Keskustelutilaisuus ja suora lähetys Hietsun paviljongilta sunnuntaina 6.2 kello 16:30.

Avoin pääsy !

Tule keskustelemaan lumen tuoksusta paikan päälle Hietsun paviljongin juhlasaliin tai seuraa keskustelua Hietsun YouTube kanavalla

Striimaus: Anders Pohjola

Järjestäjä: Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki

Miesvallan murtajat ke 15.12, klo 18

“Nainen, herää! Järjen hälytyskello soi kaikkialla maailmassa: tunnista oikeutesi! Ennakkoluulot, kiihkomielisyys, taikausko ja valheet eivät enää ympäröi luonnon mahtavaa valtakuntaa. ”

— Olympe de Gouges: Naisten oikeudet: Kuningattarelle 1791

“Kateudesta naisia taas soimaavat häijyt miehet, jotka ovat tunteneet monia itseään älykkäämpiä ja tavoiltaan jalompia naisia, ja joiden sydän on siksi täyttynyt surusta ja katkerasta halveksunnasta. ”

— Christine de Pizan: Naisten kaupungista 1405

“Väitän, että kaikki miehet ovat rumia naisiin verrattuna eivätkä sen tähden naisten vastarakkauden arvoisia, elleivät naiset rakasta heitä oman ylevän ja hyväntahtoisen luonteensa vuoksi, sillä heistä saattaa tuntua tylyltä olla rakastamatta rakastavaa miestä edes vähän. ”

— Lucrezia Marinella: Naisten ylevyydestä ja erinomaisuudesta sekä miesten vioista ja puutteista 1600

Miksi naiset ovat luonnostaan parempia kuin miehet? Miksi sukupuolten järjen ja sielun kyvyt ovat yhdenvertaiset ruumiin eroista huolimatta? Minkälaisia kansalaisia naiset ovat ja minkälaisia heidän tulisi olla? 

Miesvaltaa murtamassa teos esittelee yhdeksän historiallista naisten puolustusta ja ylistystä Renessanssista klassisen ajan kautta modernin maailman kynnykselle. Mitä oli ennen modernia feminismiä? Kiista naisen luonnon arvosta. Järkeily naisten älyllisestä tasa-arvosta. Vaatimus naisten poliittisesta arvosta.

Kolme jaloa ja oppinutta naista, filosofit Martina Reuter ja Erika Ruonakoski sekä filologi Laura Lahdensuu keskustelemassa Hietsun akatemiassa puutteellista ja katkeraa sukupuolta edustavan Markku Koivusalon kanssa.

Teemoina muun muassa naisten ylevyys ja jalous, miesten viat ja puutteet, sukupuolten yhdenvertaisuus ja ero, naisten oikeudet ja miesten valta, sukupuolten ruumiinlämpö, lukuisten miesfilosofien perusteettomat väitteet ja naisten panettelut, naiset jumalan kuvana, miesten tekopyhyys, naisten kansalaisuus, kuukautisveren parantavat ominaisuudet ja kenties myös pääministerin bilettäminen.

Tule kuuntelemaan ja mukaan keskustelemaan! Vapaa pääsy koronarokotetuille.

Tarjolla myös glögiä ja piparia.

Tai voit seurata keskustelua suorana lähetyksenä Hietsun kulttuurikanavalta.

Striimaus: Anders Pohjola

Järjestäjä: Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki yhteistyössä Gaudeamuksen kanssa.

Eurooppa poliittisena yhteisönä su 12.12, klo 18:00

“Aika on myrsky, jossa olemme kaikki eksyksissä”

— William Carlos William

“”Historian syvyyksistä voimme nähdä pilkahduksen täynnä vaurautta ja henkeä olevien laivojen haamuista.” ”

— Paul Valéry

Minkälaisten ideoiden, käsitteiden, perustelujen ja ennen kaikkea minkälaisen poliittisen kuvittelukyvyn ohjaamana eurooppalaiset poliittiset alukset kaupunkivaltioista imperiumeihin, lahkoista kirkkoihin, valtioista kansakuntiin, ideologioista talousoppeihin, ovat pyrkineet navigoimaan universaalin tähtitaivaan alla Eurooppa -nimisen erilaisuuksista ja kiistoista koostuvan maanosan valtaisissa myrskyissä antiikin Kreikasta aina eurooppalaisten aloittamiin totaalisiin maailmansotiin.

Mitä Eurooppa on ollut poliittisena yhteisönä, kun kyse eurooppalaisessa politiikassa on ollut monimuotoisuuden ja erojen hallinnasta eikä sen perustalla ole koskaan ollut ollut eurooppalaista perhettä, laumaa tai etnisyyttä.  

Euroopan poliittisen yhteisön filosofisesta ja aatehistoriallisesta ideasta keskustelemassa Eurooppa-tutkimuskeskuksen johtaja dosentti Timo Miettinen Hietsun akatemian kirjallisuussalongissa yhdessä Markku Koivusalon kanssa.

Teemoina mm. universalismin synty, maailmankansalaisuus, pyhä yhteisö, kansojen oikeus, valtion synty, talous ja kilpailu, nationalismi, liberalismi, sosialismi, kansainvälinen oikeus

Tule kuuntelmaan ja keskustelemaan.

Tilaisuus Hietsun paviljongin juhlasalissa. Vapaa pääsy. Edellyttää kuitenkin koronarokotuksen.

Voit katsoa keskustelua myös suorana Hietsun YouTube kanavalta

Striimaus: Anders Pohjola

Järjestäjä: Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki yhteistyössä Teos kustantamo

Poliittinen murha Töölössä ti 23.11 klo 18

Nervanderinkatu 11 Töölössä 14. helmikuuta 1922, kolme laukausta ja kolme Browning pistoolin tappavaa luotia tunkeutuvat virkaa tekevän sisäministerin selkään keuhkojen ja sydämen alueelle.

Useat ovat kuulleet Töölössä tapahtuneesta ministerin poliittisesta murhasta, mutta kuinka moni tietää millainen ministeri silloin murhattiin, millaisten syiden tähden ja minkälaisessa ilmapiirissä?

Toimittaja kirjailija Lasse Lehtinen on kertomassa ja keskustelemassa sisäministeri Heikki Ritavuoren elämästä ja tämän murhan aikaisesta Suomesta ja sen ilmapiiristä Hietsun paviljongin kirjallisuussalongissa uuden kirjansa ”Murhattu ministeri” perustalta.

Murhatun liberaalin sisäministerin taskusta löytyi lappu: ”Eroa, punainen suomibolševikki. Mitä pikemmin, sitä parempi. Sinulle tulee kyllä kuumat paikat, kunnoton punikki. Käy kansan pariin ja kuuntele, mitä se sinusta sanoo.”

Ja jälleen tänään aikamme Eero Pamppuset riehuvat netissä kutsuen virkaa tekevää liberaalia sisäministeriä punikiksi ja bolsevikiksi ja fantasioiden tälle väkivaltaisen opetuksen antamisesta kansan nimissä. Mihin suuntaan Suomi on oikein menossa?

 Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan Hietsun paviljongille tiistaina 23.11.2021 kello 18:00

Avoin pääsy

Järjestäjä: Töölön kaupunginosat – Töölö Ry. & Hietsun paviljonki