Joulukuun pimeimpänä sunnuntaina kirkkaalle tähtitaivaalle syntyy tarinoita, joissa Robert Schumannin suloinen hurmio muuttuu Jörg Widmannin käsissä fragmenteiksi, klezmeriksi ja pyrähdyksiksi, jotka vipeltävät jäisiin luoliin ja itse Mariaanien hautaan asti.

Ohjelmassa:

Robert Schumann: Fantasiestücke, op. 73
R. Schumann: Märchenerzählungen, op. 132
Guillaume Connesson: Constellation de la Couronne Boréale et Australe
Jörg Widmann: Es war einmal...

Esiintyjät:

Helmi Malmgren, klarinetti
Vuokko Lahtinen, alttoviulu
Martin Malmgren, piano

Konsertti kestää n. 75 minuuttia ilman väliaikaa. Hietsun paviljonki on esteetön ja konserttiin pääsee koronapassilla. Lämpimästi tervetuloa!

Liput: 15/10€ - käteisellä tai MobilePay:lla

Ennakkovaraukset

Klassinen Hietsu jatkaa videokonsertein! Kevään aloituksessa vieraana nuoremman polven supermonipuolinen ja karismaattinen sopraano Meeri Pulakka itse valitsemine sooloteoksineen. Aloituksena ääniä keskiajan naisilta, mystikko näkijä Hildegradin viisauden ylistys ja Dian kreivittären petetty rakkaus. Schumanin romanttiset tulkinnat melakoliasta, sydänsuruista ja kevään himosta ja Luciano Berion kokeilut naisäänen virtuositeetilla.

Ohjelman päättää Hietsun touhuduon Eriikka Maalismaan - Emil Holmströmin keväinen tulkinta Beethovenin kuuluisasta kevätsonaatista.

Ohjelmassa:

Hildegard Bingeniläinen: O virtus sapientiae (Oi viisauden hyve)
Comtessa de Dia: A chantar m'er de so qu'ieu non volria (Minun on laulettava siitä mistä en voisi)
Luciano Berio: Sequenza III
Robert Schumann: Melancholie, Herzeleid, Frühlinglust (Melankolia, Sydänsuru, Kevätriemu)
Ludwig van Beethoven: Sonaatti pianolle ja viululle nro 5 "Kevät"

Laulujen sanat ja suomennokset

Esiintyjät:

Meeri Pulakka, sopraano
Eriikka Maalismaa, viulu
Emil Holmström, piano

Järjestää: Klassinen Hietsu yhteistyössä Hietsun paviljongin ja Töölö ry:n kanssa

Kannatuslippu nettikaupasta!

“Oi Viisauden voima / joka kiertäen, kierrettynä,
suljet kaiken sisääsi / yhdeksi elämän poluksi,
kolme siipeä sinulla on: / yksi liitää korkeuksiin,
toinen koskettaa maata / ja kolmas on kaikkialla.
Ylistys sinulle, kuin oikein on, / Oi Viisaus.

O virtus Sapientiae, / quae circuiens circuisti
comprehendendo omnia / in una via, quae habet vitam,
tres alas habens, / quarum una in altum volat,
et altera de terra sudat, / et tertia undique volat.
Laus tibi sit, sicut te decet, / O Sapientia.

”

— Hildegard Bingeniläinen (Suom. Meeri Pulakka)

“Minun on laulettava siitä mistä en haluaisi,
sillä niin paljon on murhetta ystävästäni:
rakastan häntä enemmän kuin mitään,
mutta hän ei välitä armollisuudesta eikä
kohteliaisuudesta, ei kauneudestani, maineestani
eikä älystäni. Minut on petetty, niin kuin ansaitsisin,
jos olisin vastenmielinen.

A chantar m’er de so qu’ieu non volria,
tant me rancur de lui cui sui amia:
car eu l’am mais que nuilla ren que sia;
vas lui no.m val merces ni cortesia,
ni ma beltatz ni mos pretz ni mos sens;
c’atressi.m sui enganad’e trahia
cum degr’esser, s’ieu fos desavinens.

Minua lohduttaa, ystävä, etten ole koskaan
tehnyt väärin teitä kohtaan, vaan rakastan teitä
enemmän kuin Seguis Valenssaa,
ja on ilo voittaa teidät rakkaudessa,
ystäväni, sillä te olette kaikkein arvollisin.
Silti tarjoatte minulle ylpeitä sanoja ja eleitä,
vaikka olette ystävällinen kaikkia muita kohtaan.

D’aisso.m conort car anc non fi faillenssa,
amics, vas vos per nuilla captenenssa;
ans vos am mais non fetz Seguis Valenssa,
e platz mi mout qez eu d’amar vos venssa,
lo mieus amics, car etz lo plus valens;
mi faitz orguoill en digz et en parvenssa,
e si etz francs vas totas autras gens.

Ihmettelen sydämenne kovuutta minua kohtaan,
se on syy kärsimykselleni;
ei ole oikein, että toinen rakkaus vie teidät minulta,
olipa vastaanotto toisaalla millainen tahansa.
Muistakaa alkua rakkaudessamme;
älköön Kaikkivaltias salliko
minun olevan syypää eroomme.

Meravill me cum vostre cors s’orguoilla,
amics, vas me, per q’ai razon qe.m duoilla;
non es ges dreitz c’autr’amors vos me tuoilla
per nuilla ren qe.us diga ni.us acuoilla.
E membre vos cals fo.l comensamens
de nosttr’amor: ja Dompnidieus non vuoilla
qu’en ma colpa sia.l departimens.

Teidän suuri sankarillisuutenne
ja mahtava maineenne huolestuttavat minua,
sillä en tiedä naista kaukana enkä lähellä,
joka halutessaan rakastaa ei kääntyisi puoleenne.
Mutta teillä, ystävä, on niin paljon ymmärrystä,
että varmasti tunnistatte vilpittömimmän
ja muistatte sopimuksemme.

Proesa grans q’el vostre cors s’aizina
e lo rics pretz q’avetz m’en atayna,
c’una non sai, loindana ni vezina,
si vol amar, vas vos non si’aclina;
mas vos, amics, etz ben tant conoisens
que ben devetz conoisser la plus fina;
e membre vos de nostres covinens.

Auttakoot minua maineeni ja syntyperäni
ja kauneuteni sekä etenkin vilpitön sydämeni.
Niinpä lähetänkin teille sinne, olinpaikkaanne,
tämän laulun, sanansaattajani,
ja tahdon tietää, komea, ylhäinen ystäväni,
miksi olette minulle niin kova ja julma;
en tiedä onko se ylpeyttä vai ilkeyttä.

Valer mi deu mos pretz e mos paratges,
e ma beutatz, e plus mos fis coratges;
per q’ieu vos mand lai on es vostr’estatges
esta chansson, que me sia messatges:
E voill saber lo mieus bels amics gens,
per que vos m’etz tant fers ni tant salvatges;
non sai si s’es orguoills o mals talens.

Mutta etenkin tahdon sinun kertovan hänelle,
sanansaattaja, että liika ylpeys
voi vahingoittaa monia.

Mas aitan plus vuoill li digas messatges,
Qu’en trop d’orguoill ant gran dan maintas gens.

”

— Comtessa de Dia (Suom. Meeri Pulakka Susanna Niirasen ja Eva-Maria Korsisaaren käännöksen pohjalta

“Sequenza III

Anna minulle muutama sana naiselle
laulaakseni totuuden jotta voimme
rakentaa talon huolehtimatta ennen yön tuloa

Give me a few words for a woman
to sing a truth allowing us
to build a house without worrying before night
comes”

— Markus Kutter (Suom. Meeri Pulakka)

“Melankolia / Melancholie

Milloin, milloin koittaa aamu
joka vapauttaa elämäni näistä kahleista?

Wann, wann erscheint der Morgen,
wann denn, wann denn!
Der mein Leben löst’ aus diesen Banden?

Surun sumentamat silmäni,
näitte vain kärsimystä rakkauden sijaan,
ette yhtään iloa;
näitte ainoastaan haavoja,
tuskan toisensa jälkeen minulle tuottavan,
ja pitkän elämän aikana
ette yhtään onnen hetkeä.
Kunpa se viimein tapahtuisi,
ja näkisin sen hetken,
jolloin en enää näe!

Ihr Augen vom Leide
so trübe, so trübe
saht nur Qual für Liebe,
saht nicht eine Freude,
saht nur Wunde auf Wunde,
Schmerz auf Schmerz mir geben,
und im langen Leben
keine frohe Stunde.
Wenn es endlich doch geschähe,
daß ich säh’ die Stunde,
wo ich nimmer sähe!

Milloin koittaa aamu,
joka vapauttaa elämäni näistä kahleista?

Wann erscheint der Morgen,
der mein Leben lost aus diesen Banden?”

— Emanuel von Geibel (Suom. Meeri Pulakka)

“Sydänsuru / Herzeleid

Pajut riiputtavat voimattomina oksiaan
ja vedet vetäytyvät surullisesti:
hän tuijotti alas kalpein poskin,
tuo onneton uneksija.

Die Weiden lassen matt die Zweige hangen,
Und traurig zieh’n die Wasser hin:
Sie schaute starr hinab mit bleichen Wangen,
Die unglücksel’ge Träumerin.

Ja häneltä putosi kimppu ikikukkia,
ne olivat niin raskaita kyynelistä,
ja aallot kuiskasivat hiljaa varoittaen:
Ofelia, Ofelia!

Und ihr entfiel ein Strauss von Immortellen,
Er war so schwer von Tränen ja
Und leise warnend lispelten die Wellen:
Ophelia, Ophelia!”

— Titus Ulrich (Suom. Meeri Pulakka)

“Kevätriemu / Frühlingslust

Nyt ruusut kukoistavat
ja rakkaus laskee verkkonsa,
sinä kujeileva perhonen,
et pääse koskaan pakoon.

Nun stehen die Rosen in Blüte,
Da wirft die Liebe ein Netzlein aus,
Du schwanker, loser Falter,
Du hilfst dir nimmer heraus.

Jos minä olisin vangittuna
tähän nuoreen ruusujen aikaan,
ja jos se olisi rakkauden vankila
kuolisin surusta.

Und wenn ich wäre gefangen
In dieser jungen Rosenzeit,
Und wär’s die Haft der Liebe,
Ich musste vergehen vor Leid.

En halua katsoa ja surra;
kukkivien metsien läpi vie kulkuni.
Iloiset laulut liitävät
puiden latvoihin saakka.

Ich mag nicht sehen und sorgen;
Durch blühende Wälder schweift mein Lauf.
Die lustigen Lieder fliegen
Bis in die Wipfel hinauf.”

— Paul Heyse (Suom. Meeri Pulakka)